Alba kotona Suomessa

Alba lensi Suomeen 6.2.2008. Jo heti ensi silmäyksenä kun näin Alban kuljetuskopissa vei tyttö loputkin sydämmestä, niin ihanaa ja kaunista en ollut vielä nähnyt. Kun kaikki paperit ja muut tarpeelliset asiat oli kentällä hoidettu, matkustimme autolla kotiin tänne Espooseen. Alussa neiti oli hieman arka ja epäluuloinen kissoja kohtaan, mutta nyt jo ohittaa kissat ja on kuin ei huomaisikaan niitä. Ehkä vielä joku päivä näemme heidät kaikki vierekkäin nukkumassa. Alban lempi paikka on selkeästi mahdollisimman lähellä minua ja lempi puuhaa on nauttia rapsutuksista sekä hellyyden osoituksista, niistä Alba ei saa tarpeekseen. Nyt parina viimeviikkoina Alba on löytänyt luun järsimisen ihanuudenkin, sekä huomannut kuinka kivaa on leikkiä tyttäreni kanssa. Alusta asti Alba on ollut sisäsiisti ja tietää, että tarpeet kuuluu ulos. Alba on myös oppinut luokse tulon, istumisen käskystä ja maahankin meneminen ei ole kaukana. Ulkona Albaa pystyy pitämään vapaana ja hän selkeästi nauttii siitä, mutta ei ole koskaan lähtenyt näköetäisyydestä pois, vaan pysyttelee lähellä.. Pitkät metsä lenkit ovatkin meille kaikille suuri ilo. Kaikin puolin meillä on mennyt hyvin ja olemme tutustuneet toisiimme. Vielä tutustuminen jatkuu puolin ja toisin, kuka tietää mitä kaikkea ihanaa vielä paljastuu Albasta kun aika vielä kuluu pidemmälle. Ihanaa kevättä kaikille! T: Alba, puolipersialainen Gila, maatiais kissa Diva, tyttäreni Emma ja minä Katja Vanha kertomus Albasta tarhalla Espanjassa.

Takaisin