Alis kotonaan Suomessa Sonicin kanssa

ALIS,ALICIA

Alis, Alicia, Allu, Manta mantelisilmä, pieni päivänkakkara kotiutui meille suurin piirtein viidessä minuutissa. Se katseli paikat ja asettui Sonicin petiin pötkölleen ja päätti, että täällä on minun koti! Sen terveydentila on hyvä. Tikit poistetiin helposti ja siru vastasi passissa olevaa numeroa ;). Vatsa ei ole ollut Sonicin tapaan kuralla ja ruoka maistuu. Alis on aina paikalla, kun jääkaapin ovi käy. Ruokaan se suhtautuu, kuin sitä ei ikinä olisi ollut tarjolla. Ja juuri kun olimme saaneet Sonicin odottamaan "ole hyvä" käskyä...

Pakkasella varpaita vähän paleltaa, mutta urheasti se selvisi -20 asteen aamulenkin. Remmissä mennään Sonicin kanssa vieretysten. Kun autoja tulee takaa, Alis painautuu Sonicin kylkeen kiinni ja hakee turvaa pikkuveikastaan. Suloista.

Alis rakastaa kaikkia ihmisiä. Isäni totesi, että se on turvoksissa rakkaudesta. Kaikki saavat lukemattoman määrän pusuja ja pikkukoiran lämpöä osakseen. Alis katselee silmiin ja tuntuu, että se yrittää vakuuttaa kaikki ihmiset siitä, että se on maailman rakastettavin pikkuotus. Aamuisin se haukottelee ja sanoo "huomenta" ja viime viikolla, kun kysyin Sonicilta, että mitäs kaivat mun repusta, kuului eteisestä, että: "Allua". Eli puhelahjojakin tällä pikkuneitokaisella on.

Ensimmäisen viikon aikana Sonicille tuli "taantuma" ja se järsi mun pari lempparipipoa, pari tyynyä, kasan sormikkaita ja käyttäytyi muutenkin siihen malliin, että olin jo ihmeissäni, että nytkö sillä on eroahdistus, remmirähjäys ja jatkuvasti veto päällä. Huh, mikä paketti! Täällä viikolla koiruudet ovat nukkuneet rinnakkain, antaneet toisilleen pusuja, taistelleet, touhuneet ja kerta kaikkiaan rauhoittuneet. Ei yhtään tuhoja, lenkillä mennään suht koht vetämättä ja rähinäkin on siedettävää, joskaan ei sallittavaa...

Eli kaverukset tulevat hyvin toimeen keskenään ja meidän kanssa. Sonic on ollut viime viikon aivan loistopakkaus ja Alis on sitä koko ajan. Aivan ihania koiria!!!!

Terkuin, Minna

Takaisin