Amada kotona Suomessa

Amada on nyt totutellut Suomeen ja kotioloihin kohta parin kuukauden verran. Heti ensimmäisellä viikolla käytiin eläinlääkärissä tarkistuksessa ja lääkäri totesi Amadan olevan terve ja reipas nuori neiti. Korvista löytyi pieni tulehdus, johon saatiin lääkitys. Leikkaushaavan pientä kokoa ja nopeaa paranemista lääkäri jaksoi ihmetellä, joten hyvää työtä oli Espanjan päässä eläinlääkärin toimesta tehty. Positiivista oli myös se, että Amada ei tuntunut pelkäävän tai aristelevan eläinlääkäriä. Siitä kuuluu tietysti iso kiitos paikalliselle Kivuton-aseman lääkärille ja koko henkilökunnalle. Joten kiitos sinne suuntaan siis... Erityisesti aivan ensipäivinä annoimme koiran tutustua meihin ja otimme oman olemisemme "hitaalla vaihteella". Erittäin hyvänä apuna oli mielestämme loistava kirja "Rauhoittavat signaalit". Totta kai edellinen koiramme, labradorivanhus, oli antanut kokemusta, joten osasimme - tai ainakin kovasti yritimme ;-) - välttää ylenmääräistä hösäämistä Amadan kanssa. Sisällä Amada löysi heti oman paikan patjalta sohvan päädystä ja nyt myös oma sohva on osoittautunut oivaksi yönviettopaikaksi. Ruoka on maistunut vähintäänkin hyvin heti alusta saakka, mikä oli iso helpotus. Jo raksupussin esille otto saa vipinää aikaiseksi. Piimä ja puruluut ovat myös suosikkilistan kärjessä. Etsintäleikki pienillä nakin paloilla on osoittanut suureksi suosikiksi. Ja muun muassa istumiskäsky suomen kielellä tuli opituksi yllättävänkin nopeasti - kiitos pikku herkkujen. Ehkäpä kaikkein suurin yksittäinen ilonaihe on ollut juuri tuo, että koira haluaa leikkiä muun muassa etsintää ja "raksupalloa". Se ilo ja into koirassa on todella hienoa nähdä. Amada taitaa olla luonteeltaan aika varovainen ja tarkkaileva koira, joten varsinkin ulkona on asioita, joihin se on suhtautunut varauksella. Näihinkin on totuttu ajan kanssa ja lenkkeily sujuu jo hienosti. Olimme varautuneet paljon hankalampaankin ja pidempään alkusopeutumiseen, joten Amadan tahti oman paikan löytämiseen on ollut hienoa seurata. Yksinoloa on harjoiteltu vähitellen pienissä erissä. Asiaa helpottaa, että voimme paljolti itse säädellä tuota yksinoloaikaa. Kun on palattu vaikkapa lähikaupasta tai kirjastosta, niin vastaan on kömpinyt omalta sohvalta hieman uninen koira. Yhä menemme kuitenkin sillä periaatteella, että meillä on rauhassa aikaa yhdessä opiskella lisää yhteiselämää. Pakko on myöntää, että kun illalla (ja päivälläkin) katselee tuota sohvalla tai omalla patjalla rennosti nukkuvaa kanelin väristä karvapalloa ja miettii samalla, mitä koira on kenties kokenut ennen tarhalle ja Suomeen tuloa, niin meinaa coolimpikin ihminen jossain määrin liikuttua. Erittäin iso ja lämmin kiitos kaikille, jotka Amadan Suomeen tulon mahdollistitte ja kiitos koko Espanjan Koirat -yhdistykselle hienosta työstä. Vanha kertomus Amadasta tarhalla Espanjassa.

Takaisin