Aurora kotona Suomessa

Aurora tuli meille noin kuukausi sitten. Lentokentällä boxista meitä katseli hieman pelokas, mutta rauhallinen galgoneito. Kotimatka meni hienosti takapenkillä sylissä nukkuen. Voi kun Aurora voisi kertoa meille mitä on joutunut elämässään kokemaan: paljon on arpia ja tassukin vino. Kotona meni pari viikkoa ihmetellessä ja omaa paikkaa laumassa hakiessa. Nyt on paikka löytynyt ja pienet Italianvinttikoiramme sekä Aurora tulevat hienosti juttuun keskenään. Aurora on heille kuin isosisko, jota ihaillaan. Lenkilläkään ei pienetkään pelkää enää isoja koiria kun on Aurora turvana. Aurora on opetettu kävelemään vasemmalla puolella, kulkee todella nätisti eikä kiinnitä vastaan tuleviin koiriin huomiota. Kotona Aurora nukkuu yleensä omalla paikallaan tai istua kököttää vieressä rapsutuksia ja suukkoja halutessaan. En arvannutkaan että galgot ovat näin rauhallisia kotona (ainakin Aurora..), eivätkä todella tarvitse niin paljon tilaa kuin olin kuvitellut! Aurora sai meiltä loppuelämän kodin ja me saimme Aurorasta erittäin viisaan, rakastavan, rauhallisen, kauniin ja yksinkertaisesti aivan upean perheenjäsenen. Kiitos kaikille asianosaisille, erityisesti Helenalle joka meille suositteli Auroraa. Vanha kertomus Aurorasta tarhalla Espanjassa.

Takaisin