PAVE (ent. Barney) kotonaan Suomessa

Pave (ent. Barney) saapui Suomeen elokuussa 2006. Vastassa oltiin jo hyvissä ajoin ennen koneen laskeutumista, jännittämässä uuden perheenjäsenen saapumista. Kun koirat vihdoinkin tuotiin luoksemme kuljetuskopeissa ja kopin ovi avattiin, sieltä syöksyi musta ”luoti”. Pave oli äärimmäisen kiihtynyt, se läähätti hurjasti ja poukkoili edestakaisin. Onneksi saimme Pekalta kyydin kotiin, ettei tarvinnut alkaa säätää joukkoliikenteen kanssa. Pave oli liikuttavan kiinnostunut uudesta kodistaan. Se haisteli kaikki paikat läpi tarkkaan. Kun tämä tehtävä oli suoritettu, se hyppäsi sängylle makaamaan pitkin pituuttansa, etu- ja takajalat suorina, leikkisästi muristen ja häntä heiluen. Ensimmäisen ”tutustumisleikin” jälkeen se asettui tyytyväisenä omalle pedilleen nukkumaan. Muutaman päivän rauhoituttuaan Pave joutui eläinlääkärille. Sen korvat olivat erittäin likaiset ja ilmeisesti stressi oli aiheuttanut lämmönnousua ja rauhasten turvotusta. Pave sai lääkekuurin ja lisäksi saimme neuvoja sen surkastuneen silmän hoitoa varten. Flunssaisuus ei olut ainoa tai läheskään pahin vaikeus Paven kanssa. Se kärsi pahasta eroahdistuksesta ja yksin ollessaan ulvoi, teki tarpeensa sisälle (aluksi vielä sänkyyn) ja repi muovit eteisen lattiasta. Eroahdistukseen kokeiltiin Dapia, Serene UM-tabletteja, koiraterapeutin apua sekä viimeisenä oljenkortena Clomicalm-lääkettä. Clomicalm-kuuri aloitettiin eläinlääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen, samalla kerralla kun uusin perheenjäsen, Tula-koira oli ensimmäisellä ell-käynnillä. En osaa sanoa, kumpi auttoi enemmän, vai molemmat yhdessä: Tula vai Clomicalm. Yhteensä meni aikaa noin puoli vuotta, kun ei enää tarvinnut korjata ensimmäisenä töistä tullessaan tarpeita lattioilta. Jokainen ”pissitön ja kakaton lattia – päivä” oli voitto! Pave on ihmeellinen koira. Se tulee toimeen muiden koirien kanssa ja on melko riehakas ja leikkisäkin, mutta ihmisiä Pave rakastaa kaikkein eniten. Se on syvästi läheis- ja hellyysriippuvainen, eikä saa koskaan tarpeeksi silityksiä ja rapsutuksia. Pave on hurmannut jokaisen siihen tutustuneen ihmisen ja sen yksisilmäinen katse saa kovemmankin korston heltymään. Pave on vieläkin todellinen mammanpoika, se seuraa minua joka paikkaan. Vessaan mennessä Pave kulkee perässä ja jää oven taakse odottamaan, koska tulen takaisin reissulta. Pave on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen heti ensi näkemältä. Kiitos Hellulle ja muille, joiden ansiosta Pave pääsi kotiin! -Anu

Takaisin