Kertomus Sulosta (ent. Barny) kotona Suomessa Sulo on ihana. Sulo ja Pupu (toinen koiramme) leikkivät yhdessä. Minä saan taluttaa Suloa. Sulo on melkein parantunut (Sulolla oli matoja ja maha vähän kipeänä). Sulolla on hyvä olla. Lähettänyt Peppi 7v. -------------- Hankin ensimmäisen "oman koirani aikuisena" pari vuotta sitten. Hyvin pian heräsi ajatus että jahka Pupu vähän kasvaa ja viisastuu, haluan ehdottomasti toisen koiran. Kun elämä sitten viskasi minut ja koirani maalle asumaan, eivätkä puolisoni ja uusperheen lapsetkaan vierastaneet ajatusta, alkoi kaverin etsintä Pupulle. Alusta asti tiesimme että haluamme adoptoida koiran. Alun perin olimme ajatelleet hankkia narttukoiran, mutta muutaman Helenan kanssa käydyn keskustelun jälkeen vakuutuimme siitä että Barny, nykyisin Sulo, on meidän koiramme. Varasimme siis noin kaksi vuotiaan terrieri uroksen ja jäimme jännityksellä odottamaan milloin Sulo voisi lentää suomeen. Sopiva lento löytyi todella nopeasti. Sitä vastoin matka Joensuusta Helsinki- Vantaan kentälle ja aika kentällä tuntuivat kestävän ikuisuuden. Jännitti hieman miten Sulo ja Blondi, joka tuli samassa kuljetuslaatikossa, ovat matkasta selvinneet. Kun laatikko saatiin auki, Sulo tuli suoraan miettimättä syliini ja pesi koko naaman. Onneksi mieheni oli mukana hakemassa Suloa, minä hurmaannuin koirasta niin, että Helenan viimehetken ohjeet olisivat jääneet kuulematta. Hyvin pian meille selvisi että olimme adoptoineet mitä sympaattisimman tyypin. Sulo on valtavan kiltti. Se ei arastele uusia ihmisiä, eläimiä eikä paikkoja ollenkaan. Valtavan hellyyden ja läheisyyden kipeä Sulo kyllä on. Parin tunnin jälkeen Sulo oppi uuden nimensä ja kulki heti taluttimessa kuin unelma. Palasimme Joensuuhun seuraavana päivänä, jolloin oli edessä uusi jännityksen aihe: mitä koirat pitäisivät toisistaan? Pupu ja Sulo esiteltiin toisilleen muuten tyhjillään olleessa koirapuistossa, eikä ongelmia ollut. Heti alkoi yhteinen juoksukilpailu ja samanlaisella "huumorintajulla" kehitellyt leikit. Kotona pari ensimmäistä päivää meni hyvin, kunnes Pupu tajusi, ettei tuo olekaan kylässä vaan jää meille. Lelusta alkaneen pienehkön tappelun ja arestin jälkeen koirat ystävystyivät oikein kunnolla. Nykyään ne nyhjäävät miltei koko ajan yhdessä ja nukkuvat vierekkäin. Pupu jopa yrittää toisinaan kieriä Sulon päällä ( onneksi koirat ovat samankokoisia ) niin kuin se aina kalleimmille aarteilleen tekee. Sulo oli tullessaan terve, mitä nyt käytiin poistattamassa tikit kastraation jäljiltä ja hoidettiin madotus loppuun... Sulo paralla kun oli valtavasti matoja ja maha sen takia aika herkkänä. Kuivaruokaa poika ei pystynyt syömään ollenkaan oksentamatta, mutta koirapuuro ( kauravelliä jauhelihalla jatkettuna ) upposi hyvin. Vaikka Sulo nälkää nähneenä onkin kovasti ruuan perään, se ei kuitenkaan ole ihmisille mustasukkainen ruuasta eikä leluista. Koirat syövät edelleen eri kupeista minun niitä vahtiessa, ettei vaan tulisi väärinkäsityksiä. Lasten kanssa Sulo pärjää mainiosti ja pääsee todella usein heidän kanssaan kävelylle, koska osaa kulkea narussa niin hienosti. Pihalla leikkiminen lasten ja Pupun kanssa on myös mukavaa, mutta Sulon lempi puuhaa on sohvalla kainalossa nököttäminen. Kylmä ja märkä eivät ole aurinkorannikon kasvatille ollenkaan mieleen, saa nähdä millaisen kulttuurishokin talvi saa aikaan. Sulo on lapsiperheeseen varsi sopiva myös siksi että se mielellään antaa halata, suukottaa, silittää ja leikkii mielellään. Muuten mitään ihmeempiä ei Sulon kanssa ole vielä opeteltu kuin talon tavoille, istumaan käskystä, tulemaan luokse ( sujuvat hienosti ) ja petrattu vähän sisäsiisteyttä. Sulo on selvästi ollut jonkun rakastama koira, koska on niin sosiaalinen ja periaatteessa sisäsiisti. Aluksi oli muutamia vahinkoja jotka vähenivät, kun tajusin että Sulolle tuli esim. yöllä herätessä hirveä hätä ihmisistä, raukka luuli tulleensa hylätyksi olohuoneen sohvalle! Muutama sohvalla koiran kanssa nukuttu yö, koirien ystävystyminen ja talon tavoille tottuminen ovat jo poistaneet ongelman miltei kokonaan. Muuten päiväsaikaan Sulo ei ole eroahdistuksesta kärsinyt. Mitään ei rikota poissa ollessamme, mitä nyt välillä pikkuasiat kavaltavat Sulon keittiön pöydällä käynnistä. Vaikka Sulo on vielä nuori koira ja terrierinä valtavan energinen, on Sulo mielestämme helppo koira. Sulo on valtavan pehmeä luonteeltaan, miellyttämisenhaluinen ja tarkkaavainen. Ainoat elämähepulit, lue: ympäriinsä steppaamista ja en pysy nahoissani olotilan aiheuttavat miehet ja pojat. Olisiko sitten Sulo kuulunut miespuoleiselle eläjälle, kun niistä niin riemastuu. Painoakin Sulolle pikkuhiljaa on ruvennut kertymään. Sulo oli tullessaan verraten hyväkuntoinen, valtavan lihaksikas ja turkki hyvässä kunnossa, mutta luut törröttivät joka suuntaan niin että poika sai lisänimen klonkku. Hetkeäkään emme päätöstämme ottaa koditon koira ole katuneet, päinvastoin. Lasten sanoin; Sulo on aivan ihana! Paljon kiitoksia yhdistykselle ja varsinkin Helenalle uuden perheenjäsenemme hankinnassa ja arvokkaasta työstä jota teette. Hanna ja lapset -------------- Barny, nykyisin Sulo on ollut meillä nyt puolitoista kuukautta ja on ollut suunnaton ilo seurata miten jo alkujaan ihana koira on muuttunut aina vain paremmaksi. Sulo on oppinut leikkimään. Toinen koiramme Pupu on opettanut Sulolle painileikkejä, jotka sujuvat sulassa sovussa. Samoin Sulo ymmärtää jo lelujen päälle ja osallistuu pieni hännäntöpö heiluen noutamisleikkeihin. Tosin nouto ei kahden koiran voimin suju ihan perinteisesti. Heitetyn vinkulelun nappaa nopein ja sen jälkeen alkaa hurja juoksukisa kun koirat jahtaavat toisiltaan riemumielin lelua. Kun on aika vetää henkeä, me ihmiset saamme lelun ja heitämme sen uudelleen.. Sukkien varastelukin huumorimielessä ja niillä itsekseen leikkiminen sujuu Sulolta, joka ei meille tulleessaan osannut leikkiä juuri ollenkaan. Sulon mieliala on selvästi kohentunut entisestään. Aluksi oli pienen töpöhännän heiluminen harvinaista herkkua, mutta nyt Sulo vispaa sitä alituiseen. Sulo on myös alkanut möhistä.. toinen koiramme on kova keskustelemaan ja opetti taidon Sulollekin. Edelleen Sulo inhoaa kosteita ja kylmiä päiviä ja joka päivä pitää päästä vetäisemään päiväunet sohvalle kainaloon, tai vielä mielummin vatsan päälle. Hoidossakin Sulo kerkisi jo käväistä ystäväperheellä. Parin päivän reissu sujui Sulolta niin hienosti , että se on milloin vain tervetullut kyläilemään itsekseen uudelleen. Sulon kunto on kohentunut painon nousun johdosta hurjasti. Kun luut eivät enää törrötä, riittää energiaa leikkimiseen ja hyppimiseen. Äskettäin meinasimme kuolla nauruun; koirat olivat ulkona leikkimässä kun teimme sisällä ruokaa. Siinä keittiönpöydän ääressä istuessamme huomasimme, että kanan haju oli sitten kantautunut Sulonkin nenään ,joka hyppi pari metriä korkealla olevan ikkunan takana niin, että näytti siltä kuin se olisi lentänyt ohitse.. Saivat sitten koiratkin kanafilettä. Seuraavksi Sulolla on edessä kesäpäivien viettoa lomailevan perheen kanssa ja tottelevaisuuden alkeiden opettelua. Hanna

Takaisin