CANI (ent. Canijo)

Cani (Canijo) laskeutui Helsinki-Vantaalle klo 04:00 kesäkuisen lauantaiaamun valjetessa kauniin aurinkoisena. Vastaanottokomitean ennakkoasetelmat olivat hyvin jännittyneet, ja koska koko prosessi oli edennyt nopeassa tahdissa, epäilykset kaiken onnistumisesta olivat suuret. Kyllä siinä kädet hikoilivat, kun katselimme matkustajan toisensa jälkeen kävelevän lentokentän tuloaulaan ja ovesta ulos. Vihdoin, ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen, ovesta ilmestyi uusi ottopoikamme Cani kahden saattajan ja kahden koiraystävänsä kanssa.

Lento oli mennyt hyvin, vaikka saattajat kertoivat, että Cani ja samassa kuljetushäkissä matkustanut tyttöystävä Cilla olivat tarvinneet kaksi rauhoittavaa annosta ennen kuin olivat asettuneet aloilleen. Tokkurainen Cani kömpikin ensimmäisenä ulos kuljetushäkistä ja kotimatka uudessa kaulapannassa ja hihnassa saattoi alkaa. Automatka kotiin sujui hyvin. Cani istui koko matkan uuden isäntänsä sylissä ja yritti piilottaa saamaansa herkkupalaa auton takapenkin istuinten väliin. Tästä herkkujen piilottamisesta onkin tullut myöhemmin sen bravuuri. Namuja löytyy ties mistä, peiton tai tyynyn alta, sohvatyynyjen välistä, maton alta tai kukkaruukuista.

Ensimmäiset päivät menivät ihmetellessä uusia ihmisiä ja tutustuessa uusiin paikkoihin. Cani oli heti sisäsiisti, joten se on varmasti ollut Espanjanpäivillään ainakin jonkin aikaa jonkun kotikoirana. Ihan alkuun Canissa oli havaittavissa pientä alakuloisuutta, mutta ajan myötä, jo heti ensimmäisen viikon kuluessa, Cani reipastui huomattavasti. Ruoka maistui jo heti alkumetreiltä alkaen ja ulkona hihnassa kulkeminen oli Canille kuin lapsen leikkiä. Ja niin, leikkisähän tämä parivuotias pojankoltiainen on! Palloleikit ovat mieluisimpia ihmisen kanssa leikittäviä juttuja ja yksin ollessa voi sitten parilla haukahduksella komennella parvekkeelta pihapiirissä kulkevia naapureita. Ihmisten kanssa Cani tulee hienosti toimeen, se pitää lapsista ja antaa niiden leikkiä kanssaan, vähän töniäkin ja komennella. Myöskään muiden koirien kanssa ongelmia ei ole tullut ja kulmilta löytyykin jo muutama hyvä ystävä, jonka kanssa voi aina vaihtaa vaikka vähän pidemmätkin nuuhkaisut.

Hellyyttä ja rapsutuksia ei voita kuitenkaan Canin mielestä mikään. Ja jos hellyyttä ei ole juuri tarjolla, Cani kyllä pitää huolen, että sitä ei jätetä ilman. Se hyppää vaikka tarvittaessa sohvalle syliin. Ei sen väliä olitko esimerkiksi lukemassa juuri lehteä, juomassa kahvia tai juuri kellistänyt itsesi mukavaan asentoon maanantai-illan elokuvaa varten. Cani kyllä löytää tiensä mahasi päälle. Antamaasi hellyyttä Cani ei kuitenkaan unohda palkita. Kun sen märkä ja lämmin kieli lipaisee naamaasi, tiedät olevasi sen suosiossa.

Kokemuksemme Espanjan koiran ottamisesta ovat olleet siis todella hyvät ja kaikki on mennyt ainakin meillä alusta alkaen paremmin kuin olisi ikinä voinut odottaa. Uskonkin, että kaikki halukkaat voivat saada itselleen pitkäaikaisen ystävän ja kumppanin Espanjasta. Siihen tarvitaan ehkä kärsivällisyyttä ja tahdonvoimaa, mutta lopulta se on varmasti sen arvoista.

Lämpimät kiitokset Mialle ja Helenalle heidän loistavasta työstään!

Terkuin,
Cani, Ritva ja Jokke + koko muu perhe

Takaisin