Chico kotona Suomessa

Mitä teille Chicosta kertoisin... hän on maailman kaunein, suloisin, älykkäin, hauskin ja hellyyttävin koira, mutta senhän te jo tiesittekin :-) Chico lennähti Helsinkiin 19.6.08. Alku oli järisyttävä. Laatikosta tuli ulos pieni koira, jonka jalassa oli verta vuotava haava ja mahakin oli pahasti sekaisin. Matka kohti Pohjois-Karjalaa alkoi pelon sekaisin tuntein. Matkatoverina oli Wedge. Matka sujui kuitenkin ongelmitta ja puolimatkan paikkeilla Chico alkoi jo nuolla nilkkaani... Chico on ollut alusta asti mökillä irti, eikä ongelmia ole ilmaantunut. Välillä mietin, onkohan hänet hylätty sirkuksesta :-), niin taitavasti Chico leikkii esim. frisbellä, pallolla tai millä tahansa välineellä mikä eteen sattuu. Kaupungissa kävelemme remmissä. Se ei ole Chicon vahvinta osaamista. Tai no, kävely sujuu ongelmitta, jos näköpiiriin ei ilmaannu muita koiria. Silloin alkaa kova rähinä. Olemme yrittäneet opetella tästä tavasta pois, mutta aika huonoin tuloksin. Isot, mustat koirat ovat kaikkein pelottavimpia. Lähes kaikki luulevat, että Chico on pentu. Kun vastaan ikä tiedusteluihin, että 10 vuotta, niin ihmiset katsovat minua kuin idioottia. Niin vaikea on nähdä hänessä aikuista koiraa. Vaikutelmaa tehostaa vielä se, että ulkoillessa on oltava mukana pallo tai mikä tahansa lelu. ADHD papaksikin häntä kutsumme... Chico on ensimäinen oma koirani. En olisi uskonut, kuinka koiraan voi rakastua! Mutta tämänkin salaisuuden te koiraihmiset jo tiesitte... Mukavia hetkiä teille kaikille! Vanha kertomus Chicosta tarhalla Espanjassa.

Takaisin