Rex (ent. Chiqui) kotona Suomessa

Menin jännitystä ja intoa täynnä lentokentälle odottelemaan Rexiä 16.7.2007. Lentokoneen oli määrä saapua klo. 4.35 ja heräsin hyvissä ajoin seuraamaan tietokoneelta arvioitua saapumisaikaa. Kone oli kuitenkin myöhässä ja saapumisajaksi oli ilmoitettu 6.15. Olin äitini kanssa lentokentällä kuuden aikoihin ja jouduimme loppujen lopuksi odottelemaan tuskaisen tunnin ajan ennen kuin koirat saapuivat häkeissään tullialueelta. Menin innoissani pian katsomaan mistä löydän Rexin ja siellä hän oli, tärisevä koira katsoi minua silmät ihmetystä täynnä, musta kirsu vuotaen. Minun teki niin mieli päästä pian lohduttamaan ja kertomaan että nyt kaikki muuttuu hyväksi, eikä hänen tarvitse enää koskaan joutua yksin. Papereiden jakamisessa ja keskustellessa meni kuitenkin jonkin aikaa ja yritin saada kaiken tärkeän tiedon painettua tarkasti muistiin. Vihdoin Rex pääsi ulos häkistä ja sain yhdistykseltä pannan lainaan kun omani oli hieman liian iso. Poika oli vähän pökerryksissä rauhoittavista lääkkeistä kun kävelimme autolle. Vesi tai makupalat eivät maistuneet, eikä Rex malttanut käydä edes pissalla ennen autoon menoa. Häntä piti vähän auttaa autoon nousussa, kun ei poikaparan jalat meinanneet oikein vielä kantaa. Koko automatkan Rex makasi takapenkillä pää sylissäni. Juttelin ja rapsutin häntä koko matkan. Rexin silmistä näki helpotuksen ja ystävällisyyden, kun poika painoi päätään kovemmin minua vasten. Kotiin päästyämme käytiin pienellä kävelyllä pihapiirissä, muttei Rex vieläkään käynyt pissalla. Vein hänet hetkeksi sisälle ja kävin siinä välissä tallilla hoitamassa muut eläimet. Lähdin sitten pojan kanssa pienelle kävelyllä ja pian hän tekikin pissat. Tarjosin sisällä ruokaa, mikä ei pojalle vielä maistunut. Rex vaikutti kovin väsyneeltä, joten menin itsekin nukkumaan. Heräsin reippaseen rouskutteluun, kun poika oli päättänyt ryhtyä syömään. Rex oli ruokailun jälkeen jokseenkin levoton ja ajattelin hänen haluavan tarpeilleen. Lähdimme siis ulos ja arvaukseni oli osunut oikeaan. Myöhemmin iltapäivällä käytiin kunnon lenkillä. Rex käyttäytyi todella hyvin, käveli vasemmalla puolella, ei vetänyt, eikä vastaantulevien koirien kanssa ollut mitään ongelmia. Kotona rasvasin Rexin kirsun, joka näytti olevan kovin kuiva. Pian näin pojan juovan ensimmäistä kertaa ja paljon hän joikin! Huomasin, ettei Rexiä miellyttänyt hänelle ostamani pedin paikka ollenkaan, joten siirsin sitä keskemmälle huonetta. Illalla poika käpertyikin uupuneena petiin. Seuraavana päivänä kävin asioilla ja Rex jäi yksikseen kotiin. Yksin jäämisessä ei ollut ongelmia ja palatessani sain jo ihailla pienen töpön varovaista heilutustakin. :) Olin rasvannut Rexin kirsua ahkerasti ja se alkoikin näyttää jo paremmalta. Päätin puhdistaa pojan silmät ja korvat, kaikki sujui ongelmitta. Rex näytti jopa nauttivan korvien puhdistuksesta. Tutkin myös hampaita ja näytti pahasti siltä, että pitää käyttää poika hammaskiven poistossa. Illemmalla käytiin pesulla, mikä vähän pelotti Rexiä, mutta silti hän seisoi nätisti paikoillaan koko toimituksen ajan. Ruoka-aikaan Rex ei olisi millään malttanut syödä, kun piti koko ajan tarkistaa että olen paikalla. Kolmantena päivänä aloitin matokuurin. Lääkkeen annossa ei ollut pienintäkään ongelmaa, kun piilotin ne lihapullan sisälle ja poika hotkaisi lihapullat sen enempää miettimättä. Päivällä meillä oli kylässä tuttu kahden koiransa ja pienten lastensa kanssa. Rex suhtautui yllättävän hyvin sekä lapsiin että koiriin. Iltalenkillä Rex ripuloi, mutta ajattelin sen johtuvan kaikista muutoksista pienen ajan sisällä. Huomasin, että pojalta puuttuu vasen yläkulmahammas kokonaan ja päätin kysyä siitä eläinlääkärin tarkastuksessa. Ruoka maistui Rexille vasta illalla. Viidentenä päivänä lenkillä ollessamme alkoi sataa, eikä Rex tuntunut pitävän lainkaan turkkinsa kastumisesta. Pidin häntä ensimmäistä kertaa vapaana ensin kotipihalla ja illemmalla rauhallisella lähitiellä. Rex seurasi ja totteli kiltisti ilman ongelmia. Kuudentena päivänä hän sai juosta vapaana läheisellä pellolla ja siitäkös poika vasta innostui tekemään kunnon juoksupyrähdyksiä joka suuntaan! Illalla kokeilin sisätiloissa Rexin suhtautumista palloihin ja johan oli pian kaikki matot kasassa kun poika innostui leikkimään. Myöhemmin heitin Rexille ulkona palloa, eikä homma ollut selvästikään uutta sillä hän palautti pallon aina kiltisti takaisin. Viikon kuluttua Rexin saapumisesta menimme eläinlääkäriin. Lääkäri arveli kulmahampaan irronneen joskus onnettomuudessa ja sanoi sierainvuodon johtuvan luultavasti juurenpalan aiheuttamasta tulehduksesta ikenessä. Rex sai kymmenen päivän antibioottikuurin tulehduksen hoitoon. Muuten lääkärireissu meni hyvin, mitä nyt poikaa vähän tietysti jännitti. Kahdeksantena päivänä Rexissä näkyi selkeää piristymistä ja pojan persoonallisuus alkoi tulla pikkuhiljaa esille. Pitkin päivää sain nähdä iloista töpöhännän heilutusta ja leikkisiä eleitä. Rex piti jopa ensimmäistä kertaa ääntä, kun ulisi ulkona kissan nähdessään ja illemmalla pyysi huomiota. Hän uskalsi jopa hypätä sänkyyn vihdoinkin! Yhdeksäntenä päivänä tapahtui koulutuksellinen läpimurto, kun Rex oppi monien yritysten jälkeen istumaan pyynnöstä ja tarjosi sitä heti uudestaan kun ymmärsi saavansa palkkaa touhusta. Lenkillä Rex lähti muutaman kerran juoksemaan jonkun hajun perään ja pyynnöt menivät kuuroille korville. Onneksi pojalla oli silloin vielä sen verran huono kunto, että karkulaisen sai juoksemalla kiinni. Piristymistä on tapahtunut koko ajan ja Rexin itseluottamus kasvaa hitaasti mutta varmasti. Ensimmäiset haukahdukset kuultiin vasta neljän kuukauden päästä Rexin saapumisesta ja ehdin jo luulla ettei poika osaa tai pysty haukkumaan ollenkaan. Rex ei luota täysin muihin kuin minuun, mutta siskooni ja poikaystävääni hän on oppinut jo luottamaan melko hyvin. Vieraisiin ihmisiin, erityisesti miehiin, Rex suhtautuu yleensä välinpitämättömästi ja hieman pelokkaasti, muttei ole osoittanut merkkejä aggressiivisuudesta. Lasten ja useimpien eläinten kanssa poika tulee erittäin hyvin toimeen. Rex ei hypi päälle, ei hauku pyytämättä, ei kerjää herkkuja ja käyttäytyy sisätiloissa rauhallisesti. Loppujen lopuksi suurin ongelma on ollut puuttuva kulmahammas, jonka takia Rex oli kaksi kertaa leikkauksessa kun ensimmäisen leikkauksen jälkeen röntgenkuvista selvisi, että hammas ei puutukaan vaan se ei ole koskaan edes puhjennut ja sijaitsi virheellisesti nenäontelossa. Hampaan poisto tuli rahallisesti melkoisen kalliiksi, mutta tärkeintä on että Rex on nyt kunnossa eikä sierainvuotoa enää ole. Myöhemmin tehty uusintatesti leishmaniasta osoittautui kaikeksi onneksi negatiiviseksi. Hammaskivi poistettiin eikä sitä ole tullut lisää. Isovanhempani ja useat muut tutut ovat päässeet eroon huonoista ennakkoluuloista dobermanneja kohtaan ja kaikki ovat kehuneet Rexiä todella ihanaksi koiraksi. Tämän täydellisempää ystävää en olisi voinut saada!

Takaisin