Sulo (ent. Chulo) kotona Suomessa

Omistajan kirjoittamana, chulon sanelemana. Saavuin Suomeen sunnuntaina 14.10.2007. Huomasin, että muut koirakaverini matkustivat kopeissa.. Onneksi minä sain erikoiskohtelua pienen kokoni ansiosta ja sain olla "vapaana". Omistajat sanoivatkin, että olivat heti arvanneet, mikä koira lähtisi heidän mukaansa. Matka lentokentältä Kuopioon asti sujui hyvin. Välillä nukuin ja omistajien pysähtyessä heräsin ulkoilemaan ja poseeraamaan kameralle. Kuopiossa oltiin aikaisin aamulla ja kotiin asettumisen jälkeen uni maittoi. Seuraavina päivinä olikin jännä tutustua uuteen kaupunkiin. Ihastelijoita riitti (vaikka omistajien mielestä näytän kuulemma ihan rotalta) ja kavereita löytyi. Perheen Elvis-kissakin otti alkuhämmennyksen jälkeen minut hyvin vastaan. Ihan aina se ei tosin tajua, että heiluva häntäni tarkoittaa minun olevan iloinen. Itse se heiluttaa häntää, kun alkaa ärsyyntyä hyppimiseeni. Ollaan me jo juostu peräkkäin ja leikitty muutenkin yhdessä. Ruoka minulle on maistunut oikein hyvin. Olen syönyt maksalaatikkoa (johon omistajat ovat ovelana yrittäneet piilottaa raksuja), joka on lemppariani. Ainut huono puoli on ollut tosi kylmä sää täällä (kuulemma se vielä viilenee!), mutta sitä varten olemme käyneet yhdessä sovittamassa ja ostamassa minulle koirien vaatteita. Olen aika ylpeä varsinkin valjaistani, jotka istuvat täydellisesti. Sain myös sadetakin ja fleece-puvun. Ainiin, minulla on ihan hirveän hieno OMA käärmelelu, jota en kyllä anna Elvikselle.. Omistajalla on itselläänkin melkein samanlainen, mutta vähän isompi. Pyydän omistajaa laittamaan sellaisen kuvan, jossa poseeraan käärmeen kanssa. Minusta on tullut lyhyessä ajassa jo oikein citykoira, eikä kaupungin monet äänet ole pelottaneet yhtään. Torillakin annoin puluille kyytiä! :) Saatamme tosin muuttaa isompaan asuntoon ja syrjäisemmälle paikalle, joten siellä taitaa olla enemmän tilaa liikkua ja riehua. T: Chulo (suomalaisittain Sulo)

Takaisin