KÄPY (entinen Clarissa)

Hain Käpyn isäni kanssa lentokentältä toukokuun 21. päivän vastaisena yönä. Kun näimme ensimmäistä kertaa Käpy oli hieman peloissaan ja väsynyt kuten muutkin samala lennolla saapuneet koirat. Aluksi Käpy ei tohtinut pissiä eikä juoda, mutta kuivat koirannappulat menivät kuin kuumille kiville, eli kova nälkä tuntui olevan.

Saavuttuamme kotiin Jyväskylään päästin Käpyn eteisessä vapaaksi ja sehän loikkasi päätä pahkaa sänkyyn poikaystäväni syliin. Muistan ettei käynyt edes paikkoja haistelemassa vaan otti heti kodin omakseen.

Käpy oppi sisäsiistiksi ihan tosi nopeasti. Muutaman päivän se lorautteli lattialle muttei ole enää moneen kuukauteen tehnyt asioitaan sisälle vaikka olemme vierailleet monessakin eri paikassa. Hyvin tyytyväisiä ja onnellisia olemme tämän karvakuonon kanssa olleet, ja onhan Käpy niin hellyttävä tapaus, että on ehtinyt sulattamaan monen vannoutuneen kissaihmisenkin sydämen.

Niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään Käpy muistuttaa Ibizan- ja Portugalinpodengoja. Vaikka pentu onkin niin ei se mikään turhanvouhottaja ole; tapaa juoksuttaa muita koiria koirapuistossa ja touhuta leluillaan, mutta sitten kun nukutaan niin nukutaan oikein hartaasti ja pitkään.

Koirakoulun peruskurssin olemme ehtineet jo käydä ja se sujui oikein hyvin. Käpy on niin kovasti nakin perään, että opettelee suurella innolla kaikki uudet temput. Jatkokurssille on suunnitelmissa mennä syksymmällä, koska peruskurssi oli niin kovin hauska ja lisäksi hyvin käytännöllinen. Suosittelen lämpimästi kaikille uuden koiran omistajille!

Jänisvietti Käpyllä on vahvana ja vaikka asummekin Jyväskylän ydinkeskustassa niin jostain kumman syystä olemme tavanneet törmätä jäniksiin aivan tässä kotikatumme varrella. Myös siilit ja oravat ovat huisin kivoja. Ollaankin suunniteltu, että kävisimme maastojuoksukisoissa kokeilemassa josko Käpy ampaisisi ’sähköjäniksen’ perään - saisi näin toden teolla purkaa energioitaan.

Muutama viikko sitten olimme mökillä ja hieman jännitti Käpyn vapaana pito juuri tämän jänisvietin takia, mutta onneksi villit jänikset ovat niin arkoja etteivät hevin uskaltaudu sinne mistä ihmisten ääniä kuuluu. Käpy siis nautti metsässä juoksentelusta täysin palkein eikä onneksemme arvannut karata turhan kauas. Yhden sammakon Käpy tosin löysi, arvatenkin kiinnostui ja lopulta söi. Maha siinä meni hieman sekaisin, muttei onneksi sen pahempaa sattunut.

Kaiken kaikkiaan Käpy on aivan uskomattoman ihana koiruli ja olemmekin todella kiitollisia kaikille Espanjankoirat RY:n ihmisille ja erityisesti Miia Marjamäelle, joka Käpyn tapausta hoiti.

Tuhannet kiitokset! Parempaa koiraa ei voisi toivoa.

Terveisin: Elina, Jari ja Käpy.

Takaisin