Waldo kotona Suomessa
|
Heipä hei!
Olen pikkuruinen, superleikkisä ja iloinen Waldo-poika (ent. Coky). Luonnekuvauksessani kuulemma luki: "ei mikään mahdoton duracelli". Tämä pitää ainakin paikkansa silloin, kun alan olla jo väsynyt päivän riehumisesta. Tarinani alkoi Fuengirolasta, jossa minulla oli perhe. Perhe päätti kuitenkin viedä minut eräänä päivänä kunnalliselle tappotarhalle, missä minut olisi tapettu. Onnekseni PAD-tarhan työntekijät ehtivät pelastaa minut sieltä ja adoptio perheen etsintä alkoi. Pitkäperjantaina lensimme muutaman koirakaverin kanssa Suomeen. Häkin jaoin Bongo-koiran kanssa. (Terkkuja vaan Bongolle!) Matka meni hyvin. Olin jo terhakkaana tulossa häkistä mamin minulle hankkimia leikkeleitä syömään. Oikeastaan en arastellut yhtään. Sitten kun paperiasiat ja Helenan antamat ohjeet oli saatu niin matkamme kohti uutta kotia alkoi. Kotona pääsin tutustumaan uusiin mäyrissiskoihini ja pystykorvaveikkaani. Mäyrikset otin heti kaverikseni, mutta tätä isompaa otusta kyllä pelkäsin. Hampaat irvessä kuljin monta päivää ja kolme kertaa jopa pääsin näykkäämäänkin isompaani. Pitihän minun jotenkin itseäni puolustaa.. lopulta isäntäni kanssa uskalsin tutustua tähän monta kertaa itseäni isompaan koiruuteen. Nyt en enää pelkää ja kovasti haluaisin vielä kolmannenkin leikkikaverin, kun noilta mäykkysiskoilta meinaa loppua kunto kesken. En meinaa ymmärtää miten ne ei jaksa leikkiä koko päivää! Nautin nyt olostani täällä Suomessa. Saan juosta vapaana pihalla ja käydä metsälenkeillä ja mikä parasta: saan ruokaa ainakin kaksi kertaa päivässä, olen nimittäin mahdottoman kova syömään. Illalla käperryn sohvalle nukkumaan, kun vauhtitassuni alkavat väsyä. Kuitenkin yöksi siirryn nukkumaan omaan petiini. Kun aurinko alkaa sarastamaan olen taas täynnä energiaa! Kiitokset Helenalle ja Padin väelle ja tietysti lentokummeille. Teette kaikki erittäin tärkeää työtä eläinten puolesta ja voimia myös tulevaisuudessa. Aurinkoisin terkuin, Waldo ja Karvaiset sisarukset, Niina&Kari |
Takaisin