Cori kotona Suomessa

Olimme suunnitelleet koiran hankkimista jo jonkin aikaa, kunnes saimme kuulla Kodittomat Espanjan Koirat ry:stä. Seuraavana päivänä ryntäsin koneen ääreen ja selasin koko sivuston läpi. Kotia etsivistä koirista löytyi kaksi ihanaa karvakasaa, Cori ja Sandy, jotka valloittivat meidän perheen sydämet. Soitin Helenalle kyselläkseni näistä kahdesta koirasta, mutta Sandy olikin jo varattu. Tällä tavalla, kuin kohtalon sanelemana, Cori valikoitui meidän perheen uudeksi jäseneksi. Cori saapui lentäen Suomeen 15.10.-06 klo 01.00. Jännittyneinä odotimme Coria terminaalissa, kunnes vihdoin kaksi isoa kuljetuslaatikkoa ilmestyivät terminaaliin. Toisesta kuljetuslaatikosta tapittivat suuret, ruskeat nappisilmät mielenkiintoa täynnä. Cori oli iloinen ja reipas, häntä heilui taukoamatta, kuin tietäen saavansa oman rakastavan perheen. Joka paikka kiinnosti, varsinkin namit taskussani. Lentokentällä saimme Helenalta vielä ohjeita tulevaisuutta varten, jonka jälkeen alkoi paluumatka kohti Turkua. Autossa Cori järsi jonkin aikaa saamaansa luuta, jonka jälkeen nukkumatti vei hänet unten maille. Välillä piti herätä tarkistamaan, että porukka on vielä kasassa sekä katselemaan autonikkunasta ulos. Matkalla pysähdyimme kahville, jolloin Corikin pääsi hieman jaloittelemaan. Raukka kun ei millään malttanut lentokentällä tehdä tarpeitaan. Kotiin saavuimme väsyneinä yöllä kello neljän jälkeen. Heti sisään päästyämme Cori ryntäsi sänkyymme makoilemaan, ihan kuin hän olisi ollut meillä aina. Annoimme ruokaa nälkäiselle maahanmuuttajallemme ja sen jälkeen nukkumaan. Ensimmäisen yön Cori nukkui sängyssämme, mahdollisimman lähellä. Seuraavina öinä alkoikin opettelu omassa korissa nukkumisesta. Opettelu kävikin suhteellisen vaivattomasti, äkkiä Cori ymmärsi, että hänen paikkansa on omassa korissaan eikä meidän välissä sängyssä. Mutta vielä se velmu karvakasa aamuyöllä hiipii meidän sänkyyn, kun huomaa, että molemmat nukkuu. Aika koiran kanssa tutustumisessa ja touhuamisessa on mennyt siivillä. Suvun muihin koiriin on tutustuttu ja koirakavereita saatu. Lenkillä Cori saa paljon kehuja muilta koiranomistajilta ja ohikulkijoilta. Kuinka söpö ja veikeän näköinen hän onkaan. Cori kun tervehtii tuiki tuntemattomia välillä hännänheilutuksilla välillä pusuilla. Ja mikä pusupoika hän onkaan! Kotona naamat pestään tasaisin väliajoin ja haleja tullaan antamaan yhtenään. Ainoa ongelma on ollut kuiva iho, niinkuin monilla muillakin Espanjan koirilla. Mutta turkki on lähtenyt jo kiiltämään oikean ruokavalion ja muiden hoitoaineiden avulla. Meillä tuo koiruuden hoitaminen ja yhteiselo on mennyt jotenkin liiankin helposti ja päätös koiran ottamisesta oli enemmän kuin palkitseva. Saimme juuri meidän näköisen ja oloisen kumppanin, joka on ottanut myös meidät heti ensi hetkestä omikseen. Kiitos tärkeästä työstä Helenalle ja koko Kodittomat Espanjan Koirat ry:n tiimille. T: Katri, Ville & Cori

Takaisin