Olin haaveillut omasta koirasta jo vuosia ja reilun vuoden ajan seurannut
Pelastetaan Koirat Ry:n sivuja lähes päivittäin siinä toivossa, että sieltä
jonkun sopivan otuksen löytäisin. Sopivan oloinen uros löytyikin SOS:in
sivuilta toukokuussa. Silloin lempeän näköisestä karvaturrista ei ollut kuin
yksi kuva eikä sillä nimeäkään vielä ollut. Ihastuin kuitenkin pikku-herran
ulkonäköön niin, että otin yhteyttä Miiaan ja kyselin lisää.
Loppujen
lopuksi asiat etenivät hyvin nopeasti ja Pedro saapui Suomeen la 20.5. En
itse päässyt poikaa kentältä hakemaan, vaan hain sen Miian luota Tampereelta
seuraavana päivänä. Ensitapaaminen jännitti kovasti! Kaikki oli tapahtunut
hyvin nopeaan enkä edelleenkään ollut nähnyt pojasta kuin yhden ainoan
kuvan, joten olo oli junassa jokseenkin sellainen, kuin olisi sikaa säkissä
ostamassa. Luotin kuitenkin täysin Miian arviointiin ja sanoihin. Samana
aamuna kuulin Miialta että Pedro on saanut lentokoneessa yskän, ja huoleni
lisääntyi. Mietin, mihin olenkaan ryhtymässä.
Kun saavuin asemalle ja näin
Pedron Miian sylissä, sydämeni suli samantien. Olin myyty, siitäkin
huolimatta vaikkei poika näyttänyt ihan sellaiselta kuin olin kuvan
perusteella kuvitellut ja alahuulesta törötti kulmahammas pihalla. Kovin oli
pikkumies hiljaista poikaa ja jännityksestä jäykkänä, kuten tuleva
omistajansakin, kun se vaihtoi syliä. Pedro oli tuolloin noin 4-kiloinen
pikkumies, nyttemin paino on saatu reiluun kuuteen kiloon.
Junamatka takaisin Kuopioon alkoi välittömästi ja menikin hyvin. Ensin piti
haistella joka paikka, mutta pian uni maistui. Pedro nukkui hyvin
rauhallisesti melkein koko matkan eikä mitään hätäilyä ollut havaittavissa.
Kotiin päästiin asemalta autokyydillä ja autossakin Pedro oli kuin vanha
tekijä. Kotikadulla kävely uudessa hihnassa ja pannassa sujui hienosti, ja
ensimmäinen pissi Kuopion kamarallekkin lirahti.
Kotona oli odottamassa oma
peti ja pari lelua, mutta nepä ei pikku-herraa kiinnostaneet, itseasiassa
lelut hieman pelottivat alussa. Kodin hajut piti haistella joka paikasta ja
jokainen nurkka ja kolo tutkia. Pedro asettuikin taloksi yllättävän pian.
Ensimmäisestä yöstä lähtien pikkumies onkin sitten nukkunut vieressä.
Aamulla tullaan heti moikkaamaan ja pussailemaan kun emäntä näyttää
elonmerkkejä. Päivät se seuraakin uutta emäntäänsä kuin hai laivaa. Suihku
on ainoa paikka minne ei tulla mukana. Se onkin se kauhein paikka! Veteen
Pedro ei mielellään mene, se tuli selväksi heti, kun pesin ukkelin heti
toisena päivänä. Ei se mahdoton tehtävä ole, mutta pois olisi vain päästävä.
Suihkuttelun jälkeen Pedro sekoaa täysin! Ensimmäisen pesun jälkeen
säikähdin, että tein sille jotain pahaa, koska se vaan juoksi huoneesta
toiseen ja vinkui ja vikisi, mutta hyvin pian tuli selväksi, että
ukkelistahan taitaakin vain tuntua hyvältä. Sama rituaali käydään läpi myös
siinä tapauksessa, että ulkona sataa vettä ja kun sisällä kuivataan, se
tapahtuu!
Video Pedrosta (vaatii Flash-tuen selaimeesi)
Pedro on hyvin perso ruualle, senkin opin ensimmäisinä päivinä kantapään
kautta - omat eväät katosivat lautaselta jos ne jäi koiran korkeudelle.
Mutta olen ollut vain hyvilläni siitä, että sille on ruoka maittanut ja
kiloja on tullut lisää. Ruuan lisäksi Pedro, alias Papu tykkää myös
linnuista ja ylipäätään kaikesta mikä lentää. Ampiaiset, kärpäset, pienet ja
isommatkin linnut ovat sitten vain niin ihania sen mielestä! Kodin lähellä
olevan lammen ympäristössä asustaa näin kesäisin paljon sorsia ja muita
siivekkäitä, ja kerran siellä lenkkeillessä päästin Pedron vapaaksi jolloin
läheisyydessä olleet sorsat saivat kyytiä! Se onkin ainoa kerta kun Pedro on
"vapaaehtoisesti" mennyt uimaan.. Kävi nimittäin niin, että hurmiossansa
pikku-herra hyppäsi sorsien perässä veteen. Nauroin maha kippurassa rannalla
sen tempausta! Taisi itse hieman säikähtää yllättävää uintireissuaan, koska
ei ole sen jälkeen halunnut mennä lähellekkään vedenrajaa. No tulipahan
nähtyä että taito on kuitenkin vielä tallella.
Eläinlääkärissäkin käytiin ottamassa tehosterokotukset ja muutenkin
näytillä. Lääkäri katsoi Pedroa ja tuumasi että oletkin ihan etelämaalaisen
näköinen kun kävi ilmi mistä Papu on lähtöisin :) Reissu meni hienosti ja
lääkäri kehui kovasti reippaaksi ja terveeksi koiraksi, jolle on tehty hyvät
tutkimukset Espanjassa. Olin hyvin ylpeä ukkelistani.
1-vuotis synttäreitä vietettiin 15.7. ja pitihän sankarille kakku tehdä.
Lahjaksi tuli paljon herkkuja ja leluja, ja lapsi kiittää. Synttäreitä oli
juhlimassa myös Pedron bestis, rotikkapoika Basse. Vilinää ja vilskettä
riitti siis kun herrat rälläsivät! Kokoerosta huolimatta Pedro tykkää
Bassesta kovasti; nuolee kuolat Bassen huulista ja puree leuan alta ja
korvista kun haluaa leikkiä. Muihin koiriin Pedro suhtautuu esim.
lenkkipoluilla epäilevästi ja varoen, mutta hetken tutustumisen jälkeen
leikkikin jo maistuu.
Kaikki on mennyt Pedron kanssa paremmin kuin hyvin ja olen hyvin onnellinen
siitä, että Pedro on terve nuori ukkeli jolla on nyt hyvä ja rakastava koti,
koirakavereita ja..hmm.. ruokaa!? Siitä Pedro on onnellinen :)
Suuri kiitos Miialle ja Helenalle hyvästä työstä ja siitä, että tuo ihana
persoona, joka nytkin nukkuu pöydän alla jaloissani, saatiin sinne missä se
nyt on!
