Salsa (o.s. Costa) kotona Suomessa

Salsa tuli meille 7.1.2008 ja on tätä kirjoittaessani ollut meillä kohta 3 viikkoa. Kentällä Salsa oli lähdössä ensin kovasti Helenan mukaan ja hyppi tätä vasten, mutta sitten kassista löytyi herkkuja ja se ilmeisesti ajatteli, että ei sellaiset ihmiset voi olla kovin pahoja kun nakkia ja kinkkua syöttävät, joten päätti sitten kuitenkin lähteä mukaamme. Autoon se hyppäsi itse ja automatka sujuikin mainiosti. Väsynyt matkustaja nukkui takapenkillä miltei koko matkan kuono äiskän käden päällä ja kylki jalkaa vasten. Kotiin tultaessa vastaanottokomitea oli valmiina ja aikamoinen haistelu siinä käytiin. Kukaan ei kuitenkaan ruvennut rähinöimään, vaan vieras vastaanotettiin asianmukaisin menoin. Miltei välittömästi Salsa löysi makkarin ja hyppäsi sänkyyn piehtaroimaan ja möyri onnissaan peiton alla. Se haki koko ajan huomiota ja tuli antamaan pusuja ja pyrki syliin. Vähän murinoita tuli Salsan puolelta aina kun häntä paijattiin ja joku toinen oli hakemassa rapsutuksia samaan aikaan. Ruokakupilla se yritti myös syödä toisten ruokia ja räjähti sitten Yoyolle (meidän aussimme), kun syöminen oli jo loppu mutta Yoyon kuppia ei oltu vielä korjattu pois. Salsa alkoi omimaan meitä siihen malliin, ja osoittamaan tyrannimaisia piirteitä muita otuksia kohtaan, että katsottiin seuraavana päivänä parhaaksi pitää vähän aikaa perus-huomioimattomuutta ja se auttoikin jonkin verran. Rähisemiset muille väheni, kun Salsa huomasi, että muut ovat olleet täällä ensin ja nekin saavat olla rapsutettavina. Ihmisiä kohtaan se on koko ajan ollut vallan ihana. Pissoja ei ole tullut kun 1 sisälle, eli oli valmiiksi sisäsiisti. Ongelmaksi meinasi koitua kissamme, Goblin, jota Salsa välittömästi halusi maistaa. Jännää sinänsä, koska tarhalla se ei välittänyt kissoista lainkaan. Kissa yritti tulla takkahuoneeseen saunasta ja Salsa ajoi sen muristen pois. Ajattelin sitten että tutustutan niitä niin, että kissa on sylissäni ja annan Salsan haistella sen takapäätä, mutta Salsapa haukkasi kissaa niin, että jäi iso tukko karvoja suuhun. Onneksi kissalla on pitkä ja paksu turkki... Sama juttu toistui toisella ja kolmannellakin tutustuttamiskerralla, jolloin alkoi kylmä hiki nousta pintaan. Kissa ei uskaltanut tulla pois sauna-osastolta, vaan lymyili siellä monta päivää. Mitäs nyt tehdään? Soitin Helenalle ja kysäisin neuvoja. Minä kun en ennen ole joutunut tähän tilanteeseen, vaikka koiria ja kissoja on ollut 21 vuotta samassa taloudessa. Sain numeron Hannalle, jolla oli ollut samoja ongelmia. Heillä on vienyt 5 kk päästä siihen pisteeseen, että koira ja kissat tulevat toimeen. Mietittiin Hannan kanssa vaihtoehtoja ja hän kehoitti kokeilemaan arestia. Päädyin tekemään niin, että otin Salsan hihnaan, ja Mikke otti kissan syliin olohuoneen sohvalle. Pyrkimys oli näyttää, että kissa on osa perhettä ja sillä on kaikki oikeus olla olohuoneessa ja sylissä paijattavana. Tähän yhdistettiin huomioimattomuus. Silittelin ensin Salsaa kauempana ja Mikke silitteli Goblinia sylissään. Sitten kun Salsa ei enää kiinnittänyt huomiota kissaan, siirryin Miken viereen sohvalle ja aloin itsekin silitellä Goblinia. Nyt Salsa tuli haistelemaan kissan peräpäätä, ja hetken haisteltuaan, nappasi häntäkarvoista kiinni. Minä sitten otin heti poskista kiinni ja tyrkkäsin nenän kiinni sen nassuun ja musisin ja luin lakia ja sitten lähdettiin arestiin. Tuon torumisen verran jouduin siis joustamaan huomioimattomuudesta. Kun hain koiran arestista, jossa se oli ollut kymmenisen minuuttia, menin uudelleen istumaan Miken viereen silittelemään kissa, eikä Salsa tullut enää haistelemaankaan, vaan kävi maate. Vietiin sitten kissa takaisin saunaan hermolevolle. Toistin tätä harjoitusta pari kertaa päivässä ja huomasin, että Salsa ei juurikaan pitänyt arestia rangaistuksena, vaan makoili tyytyväisenä makkarissa, riippumatta siitä, kuinka pitkä aresti oli. Vanha kunnon lain lukeminen sen sijaan näytti tepsivän erittäin hyvin koiran ilmeestä ja eleistä päätellen. Minulla tosin oli kurkku käheä ja kipeä, koska en ole juuri joutunut käyttämään niin matalaa ja murisevaa ääntä aikoihin, kun tuo isäntäkin on sen verran kiltti :). Kissa-treenejä jatkettiin joka päivä kahdesti, kunnes viikon päästä kissa alkoi uskaltaa tulla itse jo olohuoneen puolelle. Joka päivä tapahtui editystä ja viikon päästä kissa sai olla jo ihan yksin sohvalla ja vaikka Salsa kävi sitä itsekseen haistelemassa, niin jätti sen jälkeen kissan rauhaan. Minä tosin olin valmiina syöksymään paikalle, mikäli olisi yrittänyt näykkäistä. Käväistiin myös eläinlääkärissä, koska kastrointiin liittyvien tikkien alue oli tulehtunut ja saatiin antibiootit ja Salsalle laitettiin verkkosukka päälle, jottei pääsisi nuolemaan haavoja. Verkko ei kuitenkaan estänyt mitään, eikä meinannut pysyä päällä, joten tein sille sukkahousu-viritelmän siihen päälle. Ei pysynyt sekään kovin hyvin, vaan välillä löysin koiran surkean näköisenä niin, että oli molemmat jalat samassa puntissa :) Loppujenlopuksi haavat paranivat kuitenkin hyvin. Nyt tilanne on kissan kanssa hyvä ja tuntuu, että Salsa on löytänyt paikkansa laumassamme. Salsa tietää jo, että hän ei jää ilman ruokaa, vaikka saakin sen vasta kolmantena. Siitä on avautunut oikein huumorintajuinen yksilö, joka on kovin aamuvirkku. Aamuisin se ensimmäisenä yrittää nuolla ihmisten naamat puhtoisiksi ja sitten alkaa vehtaamaan Yoyon kanssa. Se saa nykyisin myös hepuli-kohtauksia ja juoksee innoissaan kauheaa vauhtia ympäri kämppää kun päätön kana. Vähän samalla tapaa, kun bitti-perhoskoiralla on tapana tehdä suihkun jälkeen. Siinä olisi formulakuskitkin kateellisia sen reagointinopeudesta kurveissa :)

Terveisin: Katja + Mikael, Salsa, Yoyo, Bitti ja Goblin

Vanha kertomus Costasta tarhalla Espanjassa.

Takaisin