EMMA kotonaan Suomessa

Satuin eräänä päivänä lukemaan lehdestä (en nyt taida muistaa mistä ) artikkelin Espanjankoirista, ja meninkin heti kotiini päästyäni koneelle ja etsin Espanjan Koirien sivut. Sen jälkeen Emma olikin jo varattuna meille, ja odotti matkaansa Suomeen. Kolme pitkää viikkoa piti ennen Emman saapumista saada kulumaan. Sitten Emma saapui meille 5.11. sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Kone oli tietysti myöhässä ja odotus tuntui ikuisuudelta. Vihdoin puoli kolmen aikaan koirat sitten pääsivät jatkamaan matkaansa odottavien uusien perheiden luokse. Emma oli kassista päästyään todella pelokas, mutta raksut maistuivat. Autossa sitten taisikin yllättää jo kunnon nälkä, kun olisi mennyt omat ja muidenkin eväät. =) Matka Jyväskylään menikin melkein syömisen ja nukkumisen merkeissä.

Perillä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Lumi oli (aluksi ainakin, sillä nyt on tainnut mielipide muuttua) ihanaa. Sisälle päästyä ei sitten kunnolla ehdittykkään mitään oikein tutkia kunnolla, sillä huomio kiinnittyi olohuoneessa oleviin kesyrottiin. Aluksi rotat olivat hieman pelottavia, mutta nyt niihinkin on totuttu ja koko rottapoppoo on ihan kivoja kamuja. Emma ei oikein pidä loskasta (mitä tällä hetkellä riittää), eikä muutenkaan kylmästä. Aluksi kun piti lenkille lähteä, niin Emma löi jarrut pohjaan rappukäytävän ovella ja meni ulos vasta pienellä avustuksella. Nyt se ulos meno sujuu jo itsestään ja Emma kulkee hihnassakin melkein kuin vanha tekijä. Ensimmäisen viikon jälkeen Emma on reipastunut selvästi. Lenkilläkin jo juostaan ja jahdataan puluja ja muita otuksia. Sisällä sitten löhötään ja otetaan vastaan rapsuja.

Uusia asioita Emma oppii todella nopeaa. Istu ja maahan on jo hallussa. Bussissa matkustetaan jo todella sujuvasti ja ollaan jo ensimmäisen kerran oltu yötäkin Äänekoskella. Sydämiä on valloitettu oikein roppakaupalla.

Eläinlääkärissä käytiin ensimmäisena torstaina tikit poistamassa ja siellä todettiin Emma terveeksi. Tosin silloinen köhä ei ole vieläkään hellittänyt, mutta saatiin sitten lääkekuuri ja toivottavasti se alkaa puremaan.

Emma on osoittautunut vielä herttaisemmaksi koiraksi kuin uskalsimme odottaa. Kiitos oikein paljon Helenalle ja Miialle.

Terveisin: Emma, Laura ja Jukka

Takaisin