Onni (ent. Filipo) kotona Suomessa

Terveisiä Onnilta (nimi Filipo jäi Espanjaan), joka on todella toiveiden täyttymys koiraksi! Espanjan koirien nettisivu oli jo pitkän aikaa ollut suosikki-listallani ja katsastelin päivittäin koiragallerian. Pari viikkoa ennen pääsiäistä ilmestyi sivuille kuva Filiposta, joka mielestäni oli aivan ilmeisesti Onni, pikkuinen iloinen karvapallo, joka selvästi oli MINUN koirani. Onneksi kelpasin Onnille ”mammaksi”, puheluita Mian kanssa käytiin jopa Espanjaankin. Paperit saimme Helenan kanssa aikaiseksi pikapikaa ja Onni saapuikin jo 06.04.2007 aamuyöstä. Hurmaava pikku takkuturkki kulki heti hienosti hihnassa autoon ja nautti ilmeisesti varhaisaamun automatkasta kotiin, jonne kotiutui heti. Leikkikaluja löytyi heti oma-aloitteisesti Rosso-kissan varastosta ja taitavista palloleikeistä ja hyvästä käytöksestään päätellenkin Onni-poikanen on kyllä ollut jonkun hyvin pitämä kotilemmikki. Ensimmäisessä kuvassa on takkukasa-Onni ennen trimmausta pääsiäisenä. Lauantai oli onneksi arkipäivä pyhien välissä, joten sain varattua trimmaajalta ajan heti pyhien jälkeen ja kävimme ostamassa Onnille takin ja turvavyövaljaat autoon. Liikkeessä hän käyttäytyi niin hienosti, että myyjät ja toiset asiakkaat kehuivat, miten tyylikkäästi hän ”sovitti” asusteitaan. ”Ihana” onkin se sana, jonka Onnin mielestä oli varmaan hänen toinen nimensä. Trimmaus kesti lähes neljä tuntia eikä emäntäkään muista yhtä kallista kampaajareissua kokeneensa. Punnituksessa painoa oli vain 4,5 kg eli nettisivujen arvio 7-8 kg oli kyllä aika yläkanttiin! Onnin korvasta löytyi myös vanha tatuointi, joten jonkun jostain syystä hylkäämä kotikoira hän on ollut eikä ilmeisesti ole elämässään joutunut kaltoin kohdelluksi, koska suhtautuu rakastavasti kaikkiin ihmisiin iästä ja sukupuolesta riippumatta. Koska Onnin turkki oli ollut niin takkuinen, piti trimmauksessa viedä suurin osa karvoista. Onni muistuttikin kerittyä karitsaa, mikä häntä itseään ei tuntunut haittaavan, sininen takki oli hänestä muutenkin mieluisa asuste ja peiton allehan sohvalle oli mukava tehdä pesä! Onni on ollut terve ja aivan luonnollisesti myös sisäsiisti alusta asti. Ruuan puolesta hänestä nyt tullut ”kranttu” eli murot eivät hänestä ole oikeaa ruokaa, vaikka ne ovatkin lemmikkiliikkeestä oikein rodunkin (villakoira) mukaan valittu. Ruisleipä ja maksamakkara ja kotona laitettu jauheliha ja spagetti (valkosipulilla maustettu) sekä uunissa kypsennetyt broilerinkoivet ovat Onnin mieliruokaa. Hyvin kypsennetyt pakasteporkkanat ja herneet maistuvat myös samoin kelpaavat hyvin omena ja banaani ja jätski on herkkua etenkin kun sen ehtii lipaista emännän annoksesta! Automatkailusta Onni nauttii, kun ajetaan pitkälle pysähtymättä ja mieluiten melko kovaa! Omalla kylätiellä pitää vähän rähjätä tuttujen autojen perään, muuten Onni-poika ei ole meluisaa tyyppiä onneksi. Aluksi ihmiset kyselivätkin, että osaako se edes haukkua. No Rajasaaressahan kävi ilmi, että kyllä heppu osaa rähistä muiden mukana! Kukista Onninen tykkää kovasti sekä niityllä että kotona, mutta hyvätapaisena tyytyy vain haistelemaan eikä muutenkaan ole kotona hänen jäljiltään mitään hajonnut, vaikka hän ei mikään nynnerö olekaan, onpahan vain taitava leikkiessäänkin! Yritän etsiä Agility-ryhmän, jotta etenkin Onnin erinomainen hyppykyky pääsisi oikeuksiinsa, nyt hän lenkeillämme loikkii isojenkin ojien yli edestakaisin ja kotiintuleva emäntä saa pomppunäytöksen (varmaan yli metrin) eteisessä! Onni viihtyy myös mielellään sylissä ja osallistui tähänkin kirjoitustuokioon hetkittäin, hänen tassunsa kyllä eivät vielä aivan taivu läppärin näppäimistölle, mutta epäilemättä hänen kyvyillään sekin ennen pitkää saattaa onnistua, onhan hänessä paljolti villakoiraa, joka on kuulema viisain koiraroduista! Nukkua hänen pitää ehdottomasti emännän vieressä ja mielellään vielä saman peitonkin alla ja telkkaria katsellessa pitää lepäillä sylissä. Onneksi Onni onkin sellainen kompaktin kokoinen koira, joka on kuin luotu syliteltäväksi! Rosso-kissan kanssa ei oikein synkkaa, kisuliini ei ole oikein samaa mieltä Onnin kanssa tämän mielileikistä eli kissan jahtaamisesta, joten kissa viihtyykin kotona ollessaan saunan lauteilla, jonne Onni ei onneksi pääse. Keskenään ovat kovin mustasukkaisia, kun toisen otan syliin ja silittelen, menee toinen jonnekin mököttämään. Elän toivossa, että ne ennen pitkää (ehkä noin kymmenen vuoden kuluttua) oppivat tulemaan toimeen keskenään. Nyt on Onnin karva jo kasvanut aika mukavan näköiseksi ja hän tykkää sylissä rötkötellessään kampailusta ja harjaamisesta, joten uusia takkuja ei päästetä syntymään ja kuten viimeisestä kuvasta näkyykin Onnista on tullut oikein ihanan näköinen Lambi-lammas. Tosin hän mieluiten lenkeillä painelee risukoissa ja ruohikossa ja mutalammikoissa, joten aina hän ei ole aivan näin puleeratussa kunnossa! Kesäisin terveisin Sirpa ja ilopilleri ihannekoira Onni ja kisuli Rossolino

Takaisin