Blanco (ent. Goofy) kotona Suomessa

Lähdimme hakemaan viiden aikoihin Blancoa keskiviikkoaamuna 24.10. Helsinki-Vantaan lentokentältä. Otimme mukaan peiton,remmin ja koirannameja. Matka tuntui ikuisuudelta vaikka se todellisuudessa oli täältä Kirkkonummen Masalasta vain puolisen tuntia. Jännitti aivan kamalasti vaikka osasinkin odottaa kilttiä ja varsin sosiaalista koiraa. Mieleeni tuli vain kuinka edellinen rescuekoirani Arkadi jonka hankimme tuosta naapurimaasta oli erilainen millaiseksi häntä alunperin luulin..=)Noh,sitten lohdutin itseäni että on sitä ennenkin kaikista yllätyksistä selvitty kärsivällisyydellä ja maalaisjärjellä. Lento Malagasta oli vain 10 minuuttia myöhässä mutta ennenkuin koirat kärrättiin aulaan oli jo tunti vierähtänyt. Blanco oli matkustanut Tabacon kanssa samassa boksissa. Ristikon takaa meitä katselivat tutunnäköiset koirankasvot mutta kooltaan hän oli hiukan pienempi kuin mitä olin mielessäni kaavaillut. Katsoimme passin tiedot läpi yhdistyksen Hannan kanssa ja hän ohjeisti meitä vielä lyhyesti terveys ja sopeutumisasioissa. Remmissä kävely lähti heti varsin mallikkaasti sujumaan.Tietysti koira oli aikas jännittynyt ja tarkkaili kaikkea kentällä tapahtuvaa hieman epäilevästi. Saimme hänet kuitenkin sitten suostuteltua farkun takaosaan ajan kanssa. Autolla ajelu tuntui Blancosta liian jännittävältä ja hän kampesikin sitten mamman syliin takaosasta väliverkosta välittämättä.=)Kotimatka meni sen jälkeen oikein mukavasti. Parkkipaikalle tulikin sitten toinen koiramme vastaan yhdessä kaverimme kanssa joka oli jäänyt 2-vuotiasta tyttöämme katsomaan hakumatkan ajaksi. Vanha tiibetinspanieli rouvamme Ilona suhtautui tosi hyvin uuteen tulokkaaseen aivan kuin olisi kaveria jo odotellutkin siitä asti kun entinen koirakaveri oli nukkunut pois. Sekä Blancon että Ilonan hännät heiluivat iloisesti ja yhdessä tuumin ne lähtivät sitten suunnistamaan ihan oikeaa osoitteeseen.=). Kotiovella kärkkyvä kissamme Nuppu ei ollutkaan yhtä iloinen uudesta perheenjäsenestä..Koira ei ehtinyt kuin nuuhkaista kissaan päin niin Nuppu sähisi pörheänä ja raapaisi jo ennestäänkin karvattomaan kuononpäähän uuden naarmun. Blanco sitten vain kilttinä poikana luikki tiehensä kuonoansa pidellen. Kanikaveri olisi Blancoa kovasti alussa kiinnostunut ja Ellu kyyhötti kauhuissaan häkissään liikkumatta ja oli silmmiinnähden tyytyväinen kun koira aikansa tuijoteltuaan lähti löntystelemään pois. Tyttäremme ei ollut herättyään kovin kiinnostunut koirasta vaan sanoi vain 'Kato äiti iiiso hauva'ja lähti sitten syömään aamupalaa. Koira suhtautui pikkuihmiseen kyllä varsin epäilevästi ja päätti varmuuden vuoksi pitää sopivaa välimatkaa häneen kaiken varalta. Todella nopeasti Blanco on sopeutunut perheeseemme jo näin muutamassa päivässä ja välit kissaankin ovat jo kunnossa. Ovat jo nuuhkineet toisiaan tuttavallisesti. Kanikaan ei koiraa juuri enää tunnu kiinnostavan ainakaan mitenkään huolestuttavasti. Tyttärellemme olemme neuvoneet että hauvaa saa katsella mutta ei koskea vaan antaa koiran itse tulla katsomaan kun siitä siltä tuntuu. Se alkaa Petralle mennä jo pikkuhiljaa perille ja toki seurailemme tarkkana näiden touhuja kun ovat lähekkäin. Hiukan kyllä Blancoakin alkaa pikkuihminen kiinnostaa ja hän onkin jo uskaltanut mennä haistelemaan tytön kasvoja ja käsiä. Uskon heistä tulevan vielä ihan hyvät kaverit kunhan tyttö tuosta hiukan kasvaa. Petipaikaksi Blanco on saanut sohvannurkan missä on se sama viltti päällä joka oli hakiessamme häntä. Välillä hän kyllä nukkuu myös sängyssä ja joskus jopa pedillä jonka eläinkaupasta häntä varten ostin=). Vatsa on ollut alusta asti aivan loistavassa kunnossa ja hän onkin jo alkanut syödä koirille tarkoitettua kana-riisi ja liha-riisi mureketta hyvällä ruokahalulla,välillä nappulatkin kelpaavat.=). Pesu ja kynsienleikkuu ovat olleet aikamoisia kauhun paikkoja Blancolle mutta uskon hänen kyllä tottuvan niihinkin toimenpiteisiin kun hän oppii luottamaan meihin ja siihen ettei häntä kukaan tahdo satuttaa. Itseasiassa eilen kun pesin tassuja lenkin jälkeen niin hän oli jo hiukan rauhallisempi ja pysyi jo paikoillaan paremmin. Lankkeily metsässä ja kävelytiellä ovat tosi mieluisia ja häntä kaareutuukin iloiselle kippuralle aina kun hän huomaa että mamma tai pappa ottaa remmin käteen ja alkaa pukea. Remmissä hän ei vedä yhtään eikä tämä koira hauku ollenkaan..(tuntuu oudolta kun edesmennyt koira oli äänekäs snautseri-villakoira sekoitus=))Vieraiden koirien kanssa tuntuu tulevan myös hyvin juttuun. Nyt ensin tutustumme toisiimme rauhassa ja kunhan tämä arki alkaa kunnolla rullaamaan niin ilmoittaudutaan koulutuksiin ja osallistumme innolla espanjan koirien yhteisiin tapahtumiin ja harrastuksiin.=) Kiitoksia kovasti Miialle tästä viehättävästä,valkoisesta herrasta ja avusta ja neuvoista kun niitä on tarvittu. Ja muillekkin yhdistyksen ihmisille jotka tekevät hienoa eläisuojelutyötä! Ollaan yhteyksissä! terveisin: Minnamari(keskustelussa nimimerkillä Mimi),Basse ja Petra +Blanco-espanjankoira,Ilona-tipsu,Nuppu-kissa ja Ellu-kani

Takaisin