|
Viisi päivää Suomessa: Hanni (ent. Honey) tuli meille sopivasti uudenvuodenlahjaksi. Uusi kotimaa otti koiran paukkuen ja rätinöiden vastaan. Siinä riitti Hannille ihmettelemistä, mutta tyylikkäästi se selvisi rauhattomista alkupäivistä. Lyhyen kokemukseni perusteella voin todella ylistää hienoa koiraani. Sutjakka tyttö on rauhallinen, joskin joissakin tilanteissa vielä hieman pelokas. Uskon kuitenkin, että Hanni reipastuu aikaa myöten. On kodikasta, kun Hanni työntää luottavaisesti kuononsa kainalooni ja kellahtaa sitten rapsutusten myötä autuaasti selälleen. Kissaperheenjäseneen Hanni suhtautuu myös ystävällisesti. Päivän ihmettelyn jälkeen Elli-kissani uskaltautui jo kaapin päältä alas ja liikkuu nyt normaaliin tapaan asunnossa: Hanni ei uhkaa sen olemassaoloa millään tavoin. Eläimet ovat olleet jo kuonokontaktissa pariin otteeseen, ja kaikki on mennyt hyvin ja ilman sähinöitä. Hanni jopa leikkisi mielellään kissan kanssa, mutta Elli torjuu leikkiinkutsut närkästyneesti tuijottaen. Koska Hannilla on kotikoiran tausta, se on ollut ensimmäisestä päivästä alkaen sisäsiisti. Hihnassa kulkeminen sujuu aina vain paremmin. Olemme tehneet jo lyhyitä seuraa-harjoituksia. Hanni ei myöskään saa kohtausta, jos lähden vähäksi aikaa kotoa pois. Se viihtyy hyvin entisen koirani korissa, tyytyväisesti urahdellen. Reilut kolme kuukautta Suomessa: Pieniin hankaluuksiin kuuluu edelleen arkuus. Miehiä, nuoria ja ihmisjoukkoja Hanni pelkää edelleenkin ja poukkoilee pikku paniikissa näitä kohdatessaan. Edistystä on toki tapahtunut. Poikani ja tyttäreni perheineen ovat nyt mieluisia vieraita. Lapsenlapsillekin häntä jo heiluu, ja sopivalla korkeudella olevat pienet ihmiset saavat usein suukkoja. Kaikkien koirien kanssa joutuu tekemään työtä. Hylätyn koiran kasvattaminen ja hoitaminen tarjoaa usein hieman enemmän haasteita. Hanni on ollut pahasti masentunut hylkäämisen seurauksena, eikä eläimen masennus noin vain katoa uusien olojen myötä. Usein meillä menee oikein hyvin, mutta sitten taas tulee takapakkia: on päiviä, jolloin Hanni näyttää kovin apealta, on haluton ja jähmeä. Silloin emännän tehtävänä on kannustaa ja piristää koiraa. Jostain syystä Hanni alkoi myös lirkkiä lattialle oltuaan kolme kuukautta esimerkillisen sisäsiisti. Nyt tyttöä on opetettu uudestaan tavoille. Hanni on ihanan rauhallinen ja hiljainen, kuorsailee enimmäkseen petillään ja havahtuu sieltä ulos lähdettäessä tai emännän hääriessä keittiössä. Namipalojen ja emännän etsiminen ovat leikkejä, jotka saavat Hannin innostumaan. Peruskäskyistä Hanni osaa jo erinomaisesti istu, maahan, sivulle, ota, paikalla, tänne ja kierrä puu. Hyppytehtävät ovat myös hauskoja. Hihnassa Hanni kävelee melko mallikkaasti, mutta jänikset, oravat ja fasaanit tekevät tästä potentiaalisesta metsästäjästä umpikuuron ja tottelemattoman. Koirapuiston tuttavien ja mukavien naapureiden kanssa ihmetellään ihmisten ajattelemattomuutta ja vastuuttomuutta: miten näinkin hieno ja kaunis koira on hylätty! Etenkin Hannin suklaan-kanelin värinen turkki herättää ihailua, samoin kellanruskeitten silmien vieno katse. |
Takaisin