HECTOR

Kertomus Hectorista uudessa kodissaan Suomessa

Siitä on jo yli kaksi viikkoa, kun haimme Hectorin Helsingistä. Kotiin oli matkaa yli 500km, matka meni todella hyvin. Hector nukkui melkein koko matkan auton takapenkillä, kunhan pidettiin muutama pissatauko matkalla. Olihan se vielä vähän pökkyrässä lentomatkasta ja lääkityksestä.

Ensimmäisenä yönä oli muutamat kakat pitkin olohuoneen lattiaa, mutta kun niistä selvittiin ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Ensin Hector kyllä yritti tulla yöksi viereen, mutta oma paikka löytyi hyvin muutaman illan jälkeen. Meidän vanha Wili-koira ei paljon perusta uudesta tulokkaasta, mutta Hector kovasti haluaisi leikkiä, ensin se yritti kovasti komentaa Wiliä, mutta kun toinen ei mitään välittänyt on siitäkin jo melkein luovuttu.

Kissat saavat vielä kovaa kyytiä, mutta nekin jo uskaltautuvat tupaan, vaikka joutuvat juoksemaan karkuun. Hevosen kanssa Hector on hyvää pataa, juoksentelee aitauksessa ja pyöriskelee kakkakasassa! Miehiä Hector haukkui ensin kovasti, mutta tutustuttuaan on ystävällinen kaikille, on ehkä jotain huonoja kokemuksia miehistä - haukkuu ja häntä alhaalla poistuu paikalta. Kaikki käyvät kavereista, lapset ja aikuiset. Koirakaverit ovat parhaita kun saa juosta minkä kintuista pääsee! Allekirjoittanutta seuraa joka paikkaan, jopa saunaankin. Hector on just sellanen kaveri, jota olin hakemassa ja kaikki on mennyt paremmin kuin osasin odottaa!

Terveisin; Jaana

-------------------

Hectorin kuulumisia!



Siitä tuli juhannuksena jo vuosi, kun Hector tuli meille. Aika on mennyt tosi joutuisasti. Hector on ollut aivan uskomattoman ihana kaveri, tykkää juosta pitkin metsiä ja innostuu hirvittävästi kun näkee talutushihnan, tietää - että pääsee lenkille.

Kaivaminen on jotain aivan ihanaa, on maassa sitten hiekkaa tai lunta. Ensimmäinen lumi oli jotain aivan ihanaa, tuntui kummalliselta, kun lämpöisestä tänne meille tullut koira oli kuin kotonaan vaikka oli kylmää ja lumi maassa. Vesisateesta ei oikein välitetä, silloin on mukavampi makoilla sohvannurkassa.

Yksinolokin sujui heti syksystä asti oikein hyvin, Lissu-koira on paljon Hectorilla kaverina, yhdessä juostaan pitkin mäkiä ja peltoja. Joskus ollaan niin haisevia ja rapasia, että pitää mennä suihkun kautta ennenkuin pääsee sisälle! Eikä se pesukaan onneksi ole koskaan tuottanut vaikeuksia, ihan mukavaa sekin on.

Keväällä alettiin touhuta sitten Hectorille kaveria ja löytyihän se. Zina tuli meille toukokuun lopulla ja siinä sitä touhua taas olikin! Pallopelit ovat erityisesti Hectorin mielipuuhaa, uiminen on mukavaa kuumalla ilmalla ja tietenkin syöminen (aikamoinen herkkusuu, jäätelöä ei meillä kukaan syö etteikö Hector olisi odottamassa josko jotain tipahtaisi hänellekin), lenkkeily on mukavaa ja kavereitten kanssa peuhaaminen.

Eläinlääkärissä ei ole tarvinnut käydä kuin ne pakolliset piikit ja tarkistukset viime kesänä.

Terveisin ja vielä iso kiitos Helenalle ja Miialle

T. Jaana, Hector ja nyt myös Zina.

Takaisin