Nappi (ent. Katja) kotona Suomessa

Iloinen hännän heilutus täältä Vantaalta! Nyt on kulunut noin kuukausi siitä kun jännittäen Helsinki-Vantaan lentokentällä odotimme nappisilmäämme saapuvaksi. Pitkän odottelun jälkeen kaksi kuljetushäkkiä saattajineen saapuikin meidän luoksemme ja hetkessä pääsimme tutustumaan Nappiin (entinen Katja). Yllätys olikin suuri kun medium-kokoinen koiramme osoittautui melko pieneksi pakkaukseksi (medium pantaamme kun ei edes saatu tarpeeksi pieneksi). Laurille kuiskasin, että onpa ihana koira, mutta eikös meidän haukun pitänyt olla suurempi. Pieni koko ei ollut kuitenkaan mikään este, niin kuin ei rauhoittava lääke lentoakaan varten, sillä Nappi oli alusta asti todella energinen ja yritti säntäillä lentokentän laidasta laitaan. Jopa ensimmäiset kakat tuli heti, mutta kuitenkin vasta pihalle päästyämme. Kotimatka sujui toisen koirakaverin ja hänen uusien omistajien kanssa hienosti mamin sylissä, isin ajaessa kotia kohti. Kotiin päästyämme odotti ensimmäinen suuri yllätys kun vastassa oli toinen kisuistamme, Tiuku. Nappi ei ollut kisusta moksiskaan (haistoi vain toista, totesi: ”Heips!” ja lähti innokkaasti haistelemaan uutta kotia), mutta Tiukulla oli pitkään paniikista karvat pystyssä. Ilta sujui hienosti haistellessa uutta kotia, tutustuessa mamiin ja isiin sekä uuteen siskoon, Tiukuun. Vesi ja kuivamuona maistuivat koko illan ajan. Yökin nukuttiin heti hienosti omalla peitolla, sängyn vieressä (välillä katseella varmistaen, että mami oli vielä vierellä). Napin sopeutuminen on sujunut todella hyvin, mitä nyt äipän neljät kengät on heitetty roskikseen (ne ovat maistuneet niiiiiiiin hyviltä), iskän kengistä kahdet on onnistuttu pelastamaan ajoissa ja matolle on ilmestynyt pari kakka- ja pissaläikkää (ensimmäiseltä viikolta kun Napin masu meni sekaisin), mutta muuten ei mitään pahuuksia ole tapahtunut. Toisena päivänä meni hienosti jo istu-käsky, ja viikon sisällä vierelle, istu. Nyt harjoitellaan maahan- ja paikalla- käskyjä. Lenkilläkin muistetaan isomman osan aikaa olla vetämättä, mutta isoille koirille pitää hieman osoittaa voimia haukkumalla ja murisemalla (pienet koirat jätetään rauhaan). Naurussa oli silti pidättelemistä kun Nappi koki ensimmäisen kerran jäätyneen veden. Ensimmäisiä lumia odotellessa. ? Ainoan ongelman näytti aluksi tuottavan toinen kissamme, Piksu, joka yhä edelleen välillä sähisee Napille (Nappi fiksuna tyttönä kiertää Piksun kaukaa), mutta nyt Piksukin on alkanut laantumaan ja uskallamme jo jättää heidät kaikki kolme samaan tilaan kun menemme molemmat töihin. Toivo siis elää, että kuningatar-Piksu myös jonain päivänä hyväksyisi Napin osaksi omaa laumaansa. ? Olemme todella onnellisia siitä, että saimme Napin Espanjankoirien kautta osaksi perhettämme!! Hän on suuri ilon aihe perheessämme ja hän onkin todella kiintynyt meihin molempiin (mami ei saisi mennä edes vessaan ilman häntä). Häntä heiluu ruoskan tavoin heiluttaen koko peppua kun meistä jompikumpi tulee kotiin (vain 5min poissaolo riittää). Emmekä me ole ainoita, jotka ovat häneen rakastuneet, sillä niin minun kuin Laurinkin perhe tykästyi heti Nappiin ja vastaantulijatkin ovat häntä monesti kehuneet. Suuri kiitos vielä kerran koko Espanjankoirien poppoolle ja erityisesti Helenalle, joka jaksoi vastata loputtomaan kysymystulvaani! ? Terveisin Nappi (sohvalla loikoillen ja kuorsaten), Henna, Lauri ja kisut Tiuku ja Piksu Vanha kertomus Napista tarhalla Espanjassa.

Takaisin