Laika kotona Suomessa

Pakkasta 20 astetta, lunta, pimeää, sunnuntaiaamu kello neljä tammikuun lopussa 2007 - ei mikään houkutteleva maailma espanjalaiselle rantatytölle tutustua uuteen kotimaahan. Kuljetushäkistä hyppäsi kuitenkin korvat pystyssä, häntä viuhuen pieni iloinen koira, kävi haistamassa joka ihmisen, ja jäi syliini lihapullapussin ihanan hajun vangitsemana. Tyyli ei ole muuttunut näiden kuukausien aikana; ihmiset ja ruoka ovat edelleen suosikkiasioita! Olemme saaneet ihanan perheenjäsenen, kolmen tytön, kolmen kissan ja islannin lammaskoirapoika-Uskan joukkoon. Laika tulee toimeen kaikissa tilanteissa ja kaikkien ihmisten ja eläinten kanssa, mikään ei sitä hätkähdytä. Jos vastaan tulee iso ärhäkkä koira, se muuttuu ylirauhalliseksi ja väistää, kunnes toinen on todettu yhteistyökykyiseksi. Kissojen kanssa voi nukkua selät vastakkain, nyt kun ne on jo "kesytetty". Uskan kanssa voi painia ja roikkua pehmolelun eri päissä pitkin taloa juosten ajan kuluksi, jotta jaksaa taas nukkua. Ruuan etsintä taitaa olla syvällä selkäytimessä, eikä vieläkään kannata unohtaa roskisten kansia ja ovia raolleen, ellei halua niiden sisältöä lajitelluksi pitkin lattioita. Ruokaa ei myöskään kannata jättää pöydälle vahtimatta, vaikka Laikalla onkin kovin lyhyet jalat, joilla on vaikea hypätä; penkin kautta pöydälle pääsee kyllä yllättävän sukkelasti..se saatiin viimeksi tuta vanhan tätini keittiössä kahvin tippumista odotellessa, kun joku kävi viereisen huoneen kahvipöydällä syömässä kermakakusta päällimmäisen kerroksen! No mut hei, jäihän meille pohjakerros...Monasti Laikaa katsoessani tulee mieleen tuttu tyttö, jolla taaperoikäisenä oli leikin lomassa tapana mutista itsekseen "syömäännukkumaan, syömäännukkumaan"; se mantra taitaa olla myös Laikan elämän ykkösperiaate: mahdollisimman usein ruokaa, ja ihmisen kainaloon nukkumaan! Kiitos Miialle ja muille, että saimme Laika Doloreksen kotiin. terveisin Riitta, Harri, Kristiina, Ronja, Mirjami, Uska, Felix, Tiki ja Sava

Takaisin