Lari (ent. Larry) kotona Suomessa

Yli vuosi on nyt Larin kanssa tehty yhteistä taivalta ja päivästä toiseen sitä vaan jaksaa ihastella kuinka sopiva koira minulle osattiinkin lähettää! Pohjoiseen muuton kunniaksi Lari on kasvattanut itselleen valtaisan karvapeitteen, mistä syystä koiraa ei meinaa tunnistaa samaksi, joka lentoboksin pohjalla toissa keväänä makasi. Lari on rauhallinen oman tiensä tallaaja, jolla on omaa tahtoa roppakaupalla mutta joka malttaa myös ottaa vastaan annettua oppia.Lari osaakin monta temppua ja oppii mielellään uusia. Agilitystä on tullut sekä Larille että minulle tosi mukava yhteinen harrastus, jonka pariin on kiva lähteä västyttävänkin työpäivän jälkeen. Vuosipäivän kunniaksi lennähti Suomen kamaralle espanjanpikkusisko Victoria. Yhdessä yössä Larista hioutui monta särmää, kun piti alkaa esittää näistä kahdesta sitä vanhempaa ja viisaampaa koiraa. Suurin riemu kaverista tuntui aluksi olevan se, että paimenkoiran mentaliteettia omaava Lari sai ympärivuorokautisen paimennettavan. Nyt sitten osataan ottaa jo rennommin ja pikkusisko saa viedä lelutkin suusta. Terveisin, Sirpa, Lari + Victoria Aiempi kertomus Larista Suomessa: Jännittyneenä lähdimme ajamaan lentokentälle, kun Larry saapui keskiyöllä 30.3.2007. Kun koirahäkit vihdoin saapuivat tuloaulaan, muut kolme koiraa seurasivat tilannetta valppaina mutta Larry makasi litteänä häkin pohjalla. Paperiasioiden selvittelyn jälkeen saimme ulos häkistä väsyneen, hiekkapölystä kauttaaltaan harmaan ja suttuisen, osittain vihreäksi spreyatun ja loiskarkotteelle tuoksahtavan koiran. Onneksi Helena oli varoittanut etukäteen että koirat saapuvat likaisina ja kylpyyn pitäisi päästä heti. Pesusoikosta kuoriutui esille oikein salonkikelpoinen herrasmies ja Larry muuttui suomalaisittain Lariksi. Lari voi pahoin ensimmäisenä aamuna ja oli niin väsyksissä koko päivän, että ehdimme jo luulla 7-vuotiasta koiraa ikälopuksi sekä kuuroksi. Lääkkeen haihduttua poika on osoittanut kuulevansa vallan mainiosti ja näyttänyt myös leikkisän puolensa. Lari ei turhista hätkähdä ja sen kanssa onkin ollut helppo käydä eläinlääkärillä ja trimmaajalla. Larin luonne on harkitseva ja vähän hitaasti lämpeävää sorttia, mutta nyt on pallopelitkin jo alkaneet maistua. Aarteita (pallo ja possunkorva) on vahdittu aika mustasukkaisesti, mutta sekin alkaa nyt helpottaa kun ketään ei olekaan ilmestynyt riistämään näitä ihanuuksia. Yksin ollessaan Lari nukkuu rauhassa ja palkitsee kotiintulijan hännänheilutuksin ja muutamalla pusulla. Positiivisesti Lari on yllättänyt myös osoittamalla olevansa täysin sisäsiisti sekä rauhallinen matkustaja autossa. Ulkoilu maistuu hyvin ja hihnassa kulkeminen sujuu mallikkaasti. En olisi osannut kuvitellakaan, kuinka hyvin alku uuden koiran kanssa voi sujua! Lari kotiutuu päivä päivältä paremmin ja kuuntelee jo innokaasti tätä kummallista uudenlaista puhetta. Ensimmäisenä temppuna harjoittelemme kahdella jalalla seisomista sillä se tuntuu luonnistuvan istumista paremmin. Kiitokset yhdistykselle ja Helenalle siitä että saatoitte meidät yhteen! T: Sirpa ja Lari

Takaisin