Kertomus Lilistä kotona Suomessa

Moi! Mä olen Lili. Lensin Suomeen 27.pvä heinäkuuta torstaina aamuyöllä. Matka oli tosi rankka ja koneessa tuli hieman paha olo…Helsinki-Vantaan lentokentälle päästyäni olin jo yltäpäältä oksun ja kakin peitossa. Jännitti ihan kamalasti että minne tässä joudutaan…Kun matkakopin ovi avattiin oli minua vastassa Mari (jolta taisi päästä muutama onnenkyynel) sekä Timi 14v ja Miko 12v. Kovasti annoin heille kaiken hermostuksen keskellä pusuja ja samalla taisi päästä muutama hätäpisu ja kakki lattialle. Pojat olivat kuitenkin valppaina ja siivosivat pian jäljet ja rauhoittelivat minua. Kotimatka sujuikin jo ihan hyvin takapenkillä Mikon sylissä. Kotona tutkin heti jokapaikan, mutta olin vielä niin väsynyt ja sekaisin matkan jäljiltä, että törmäsin muutaman kerran jopa seinää päin…Yö nukuttiin mamman kanssa alakerrassa ja aamulla olo oli jo huomattavasti parempi. Pussasin koko uuden perheeni märäksi ja söin aamiaisen hyvällä ruokahalulla. Joitain matolääkkeitä mamma taisi minulle antaa ja niistähän se masu taas sitten sekaisin meni, mutta onneksi Helenan neuvoilla siitäkin selvittiin. Olen ulkoillut tosi paljon ja tutustunut jo moneen uuteen koiraystävään. Remmissä kuulemma kuljen ihan esimerkillisesti. Perjantaina mamma sitten päätti pestä Espanjan tuoksut turkistani ja se oli hmmm.. Ehkä vähän häkellyttävä kokemus. Kovasti kyllä minua kehuttiin senkin jälkeen! Nyt olen jo tosi hyvin sopeutunut uuteen kotiini enkä enää seuraa mammaa varjon lailla joka paikkaan. Nyt jo tiedän että kyllä se takaisin tulee vaikka välillä kävisikin eri huoneessa. Sisäsiistiksi oppimiseen minulla meni kaksi päivää. Suomenkieli on vähän hakusessa, mutta elekielellä ollaan pärjäilty vallan mainiosti. Tällä viikolla pääsen trimmaukseen ja ensi viikolla eläinlääkärille. Kovasti tykkään kaikista tapaamistani ihmisistä ja tervehdin niin ihmis-kuin koiraystäviäkin iloisella hännän heilutuksella ja pusuilla. Yöt on kyllä ihan pakko saada nukkua mamman sängyn vieressä lattialla. Kerron taas myöhemmin lisää kuulumisiani. Kiitos Helenalle ja Miialle arvokkaasta työstänne!!!!! HAUHAU Terkuin, Lili :)

Hau! Näistä kuvista ette kyllä arvaa kuka täällä kirjoittelee…Mamma on järjestänyt varsinaisen "extreme makeoverin"…eli Lilihän se täällä! Nyt eletään heinäkuun 7. 2007 ja olen ollut kohta 2 viikkoa uudessa kodissani. Olin viime perjantaina trimmauksessa. Tarhan jäljiltä turkki oli niin takussa ja haiseva, että se päätettiin leikata ihan lyhyeksi. Olo helpottui huomattavasti, mutta kyllä peilistä katsoo nyt ihan erinäköinen tyttö. Viikonloppuna pääsin ensimmäsitä kertaa mökille!!!! Ihan mieletön paikka. Sain juoksennella vapaasti ympäri pihaa, uida ja mikä parasta pääsin kalastamaan. En kyllä muista koska olisin ollut niin innoissani kuin viikonloppuna ensimmäisen kalan saatuani. Vaari on kova kalamies ja saa takuuvarmasti tästä tytöstä seuraa kalareissuille! Mökille pitää kyllä ehdottomasti päästä useammin. Muutenkin viihdyn täällä Suomessa mielettömän hyvin. Olen sisäsiisti, sosiaalinen ja kaikki kehuu kilttiä luonnettani. Suomea ymmärrän jo sen verran että tiedän mitä tarkoittaa sanat: istu, paikka, tänne ja rakastaa. Välillä innostuessani kuulo tuppaa olla hieman valikoiva, mutta kyllä pienen rauhoittelun jälkeen olen hyvin pian taas kartalla. Olen saanut tutustua pikkuhiljaa uusiin ihmisiin ja kaksi kummiperhettäkin olen jo saanut. Mukavia ihmisiä kaikki. Ensi viikonloppuna lähdetään perheeni kanssa kummiperheen mökille rapujuhliin, eli taas on tiedossa uintia ja paljon ulkoilua. Se kyllä tekee minun "virtaviivaiselle" vartalolle ihan hyvää…hieman kun on tuota ylipainoa tupannut Espanjan ajoilta tulla. Onneksi mamma ja pojat ovat ahkeria viemään minua lenkille. He luottavatkin kovasti siihen että liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla saan itseni taas normaalipainoiseksi. Ja mikäs onkaan sen mukavampaa puuhaa kun pitkät lenkit perheeni kanssa! Terkkuja&halauksia Miialle ja Helenalle!!!! Aurinkoisin terkuin, Lili

Takaisin