Luna kotona Suomessa
|
Hei Luna 9 v. Kuulin sinusta ja näin herttaisen kuvasikin Espanjankoirat sivulla. Katseesi tuntui hakevan apua ja herkkää mieltäsi oli varmasti loukattu. Sinut jätettiin tarhalle kuin hyödytön lapanen.
Kun sain tietää enemmän sinusta Hellulta, niin päätin ottaa sinut meille asumaan ja viettämään rauhallista, seesteistä eläkeaikaa.
Kaikki siis sovittiin ja olit tulossa Suomeen. Mutta helpolla ei meistä kukaan päässyt. Sinä kärsit eniten. 800 km ja 33 h. uurastuksen jälkeen sain nähdä hätääntyneen katseesi. Olit aivan loppu ja kotimatkan aikana mietin, että joko sinä luovutat. Kun päästiin kotiin hoidin sinua kuin pientä vauvaa. Olit niin laiha ja avuton.
MUTTA.... Nyt on kulunut tulostasi 6 pv. ja ollaan päästy voiton puolelle. Meidän kahden keskinen suhde on luonut sinulle turvan ja luottamuksen. Seuraat minua mihin tahansa ja mielesi järkkyy, kun olen hetken pois. Meidän Fritte herra on kyllä ollut apuna. Hän pitää seuraa Lunalle, vaikka Luna ei oikein kyllä piittaa teini-ikäisestä katukoirasta. Lunasta on hehkeytynyt pieni siro ja aika tyypillinen " vanhus " Osaa olla vaativa sekä valikoiva. Syöminen on vielä Lunalla vaikeaa. Taitaa mahalaukku olla kutistunut olemattomiin. Kuitenkin tietää hyvin jääkaapin ja tavan kerjätä edessä. Lihakset ovat myös surkastuneet. Aloimme käydä muutaman minuutin mittaisia metsälenkkejä päivittäin. Kunto on nyt hieman parempi. Luna on arka kaikelle, mutta kun metsään mennään kolmen koiran voimalla kirmaa Luna kuin nuorikko puskien ja puitten seassa. JOTEN.... Eiköhän meidän ole hyvä tästä jatkaa eteenpäin rakkaani " KUU " Teen vuoksesi kaiken ja haen vaikka kuun taivaalta, että olisit onnellinen. Toivon hartaasti, että saat olla perheenjäsenemme vielä monta vuotta. Terveisin: Lunan uusi perhe. |
Takaisin