Luna kotona Suomessa

16.10.2007, klo. 01.00, saavuin lentokoneella Helsinki-Vantaan lentokentälle. Minua vastassa oli kolme naista, jotka puhuivat jokseenkin outoa kieltä. Äänensävy oli kuitenkin ystävällinen, joten reippaana tyttönä uskaltauduin heidän mukaansa. Autossa odotteli vielä kaksi kääpiösnautseria, Oskari ja Hippu. Paperiasioiden selvittämisen jälkeen alkoi matka kohti Haapajärveä. (n.500 km) Matkustin takapenkillä yhdessä emännän kanssa. Välillä kaksijalkaiset vaihtoivat kuskia ja minunkin seuralainen vaihtui takapenkillä. Silläpä ei suurta merkitystä ollut, kun jokainen paijasi ja paapoi yhtä paljon. Matka meni hyvin ja mikäpä oli matkustaessa lämpimiin peitteisiin kiedottuna. Aamulla klo 9.00 olimme perillä uudessa kodissani. Vastassa oli keskikokoinen snautseri Einari. Alku kiinnostuksen jälkeen, tämä köriläs suhtautui minuun aika viileästi. Ei se vihainen ollut, mutta näytti ensimmäisen viikon ajan, ettei halua juurikaan olla kanssani tekemisissä. Syömäänkään ei voinut tulla samaan aikaan ja paikkaan kuin minä, saatika sitten nukkua samassa huoneessa. Päätin, että kyllä minä tuon Pohjolan pojan vielä kesytän!!! Muutoin perheeni on ottanut minut hyvin vastaan ja hoitajia on riittänyt. Yksi parhaimmista paikoista saada rapsutuksia, on olohuoneen sohvan edessä. Siihen kun istahtaa, niin aina on jonkun käsi rapsuttelemassa. Pari ensimmäistä päivää meinasi olla pientä ripulia, ja vahinkojakin sattui pari kertaa. Muutoin olen kyllä ollut sisäsiisti. Ruoka täällä Suomessa on hyvää ja sitä on riittävästi. Tykkään kokata emännän kanssa, tai ainakin seuraan tarkasti miten se tapahtuu. Ja jääkaappi, siinä vasta "mööpeli"! Aina kun oven avaa, sieltä tulvahtaa ihania tuoksuja... siis on ihan pakko kurkistaa sinne vähän lähemmin. Pikkuhiljaa Einarikin alkoi hyväksyä olemassaoloni ja nyt meillä menee jo oikein mukavasti. Lenkkeilemme yhdessä ainakin pari kertaa päivässä ja hihnassa kulkeminen sujuu minulta hienosti. Muutaman kerran viikossa saamme juosta metsissä ja pelloilla ihan vapaasti. Ja voitte uskoa, että se onkin menoa! Lähes joka päivä emäntä kampaa ja harjaa turkkini, mikä ei aluksi tuntunut kovin mukavalta.Nyt siihen on jo tottunut, ja oikeastaan se tuntuukin jo ihan hyvältä. Samoin kuin tassujen kuivaus lenkin jälkeen. Nyt ollaan jo Einarin kanssa oltu kaksistaan kotona, kun muut ovat menneet kouluun ja töihin. Oikeastaan meillä on silloin aika hauskaa,sillä reuhaamme kaikessa rauhassa, ilman kieltoja ja komentoja. Varsinkin sängyissä on kiva kisuta. Jossain vaiheessa päivää emäntä tulee töistä ja ihmettelee moittivalla äänensävyllä sitä, miten kaikki matot ovat rullalla ja sängyt myllerretty? Me katsellaan Einarin kanssa emäntää päät kallellaan ja ihmetellään emännän seurana... Kuka nyt tuollaista menisi tekemään???? Kotiutuminen on sujunut hyvin tänne Suomen kamaralle ja Haapajärvelle. Mutta niin suomalainen en kyllä vielä ole, että saunaan lähtisin Einarin ja emännän seuraksi! Lumen tuloa odotellen: Luna. Kiitokset Miialle ja Helenalle. Kaikki adoptioon liittyvät asiat sujuivat hienosti ja saimme mainion koiruuden kotiimme. Kiitos myös Kyllikille ja Pirjolle, jotka olivat kanssani hakemassa Lunaa Helsingistä. Hauska reissu, vaikka aika raskas olikin! Terveisin: Tiina ja Luna

Takaisin