Minun nimeni on Lupus Lensin Suomeen 1.12.06 uudeksi pikkuveikaksi Kaneli-tyttöselle, joka on asunut uudessa perheessäni elokuun lopusta asti. Asumme Tampereella. Kaneli on myös tullut Suomeen Espanjan Koirat ry:n kautta. Kaneli-sisko on kertonut minulle huisin jänniä juttuja uudessa kotimaassa olostaan. Kaneli-siskollahan oli seuranaan Jekku-mäyris-vaari, 15-vee, erittäin rakas emännälleni. Jekulla oli sydänsairaus, joka vei lopulta voimat ja emäntäni joutui tekemään vaikean päätöksen ja päästämään hänet Sateenkaarisilloille marraskuun alussa. Siellä Jekkua odotti perheen toinen rakas mäyräkoira Simo, joka ilahdutti emäntääni 13 rakkaudentäyteistä vuotta. Kaneli-sisko sai viettää Jekun kanssa reilut 3 kk ja Jekku-vaari oli kuulemma oikein mielissään uudesta sisarestaan. Kaneli masentui täysin Jekun poismenon jälkeen eikä ruoka maittanut tyttöselle, kovin oli surullinen. Emäntäni kovasti pohti ystävää tytölle, mutta suru oli vielä kova Jekun jälkeen. Tällä kohtaa toisaalla Espanjassa minä olen joutunut Rosy-sisarukseni kanssa PAD:n tarhalle entisen perheeni muutettua takaisin kotimaahansa. Rosy sai kodin Tampereelta, perheestä, jossa on myös Espanjasta tullut Carlos-herra. Minä sain kodin Espanjasta, mutta vain muutamaksi viikoksi, kunnes minut jälleen hylättiin. Olin kuulemma liian rauhallinen, käsittämätöntä! Emäntäni onkin tämän asian kuultuaan ollut ihan hiilenä, mutta onnellinen siitä, että ilman tätä seikkaa en olisi koskaan päässyt uuteen kotiini Suomessa. Onneksi ne eivät ymmärtäneet ihanuuteni päälle siellä. Helena oli sitten nähnyt minut tarhalla onnettomana ja suruissani ja muistanut nykyisen perheeni, josko siellä Minnan (emäntäni) sydämessä olisi pienen mäyräkoiran mentävä aukko. Miia laittoi minusta valokuvia sähköpostiin ja emäntäni sydän suli ihanille nappisilmilleni. Olen ollut tosi ihana pikkumies tulostani saakka ja emäntäni on niin mielissään, että olen Kanelin uusi pikkuveikka. Vaikka minähän olen siis jo 7-vee ja Kaneli on 3-vee, mutta silti olen se perheen pikkuinen. Minä olen hassu koiruli, sanoo emäntäni. Tykkään ihan hirmusti Kanelista ja yritän sitä saada leikkimään kanssani kaikin keinoin, se on vain olevinaan prinsessa, eikä oikein suostu aina pöhköilyyni, mutta on jo muutaman kerran antanut periksi ja riehaantunut kanssani. Siis minähän en ole mikään rauhallinen nyssykkä. Olen kova syömään ja minulle kelpaisi ihan mikä vain, söisin jopa Kanelin ruuat mutta emäntäni on turhan tarkka ja vahtii aina silmä kovana, etten sitä pääse tekemään. Omituinen. Ja sitten on yksi nolo juttu.. Minä en vielä oikein uskalla pissiä ja kakkia ulkona. On paljon hauskempi tehdä tarpeensa sisällä lämpimässä. Mutta emäntäni ei ole tästä moksiskaan, Jekku ja Simokin kuulemma pissivät sisälle sanomalehden päälle, mutta heillä olikin molemmilla nesteenpoistolääkitys vanhoilla päivillään ja se oli ihan ymmärrettävää. Minä olen kyllä jo aika hyvin nyt oppinut tarpeitten teon ulos, kun emäntä vihdoinkin tajusi ottaa namit mukaan taskuun palkkioksi onnistuneista suorituksista. En vain heti viitsinyt kertoa…Taitaa olla jo hyvän aikaa, kun olen viimeeksi kakkinut sisälle, mutta pissi joskus lirahtaa.. Ja Kanelihan on täysin sisäsiisti, ihme prinsessa, ei edes minun mielikseni lirauta sanomalehdelle. Minä olen reipas pikkumies, jaksan kipittää pitkiä lenkkejä, josta emäntäni on kovin mielissään. Kanelihan jaksaa lenkkeillä kilometritolkulla, sillä onkin pidemmät jalat kuin minulla, mutta minä olenkin ottanut oppia siskostani ja päästän pikkujaloillani hurjaa vauhtia. Emäntä kai pelkää, että lihon, kun olen niin kova syömään, mutta sitä riskiä en ota, että ruuan määrä vähenee. Joten siis harrastan liikuntaa mielelläni. Toukokuussa -07 Lupus on nyt ollut perheessämme reilut 5kk ja mitä mainion pikkumies on hänestä kuoriutunut. Hieman on vielä arka varsinkin miehiä kohtaan ja vieraat koiratkin ovat joskus tosi pelottavia. Mutta oikein reipas lenkkeilijä, koirapuistossa tosin paras paikka on äiskän jalkojen juuressa turvassa. Sisäsiisteys on jo hyvin hanskassa, vahinkoja silloin tällöin sattuu, mutta en ole niistä moksiskaan, tekevälle sattuu ja varsinkin, kun perheemme on sittemmin lisääntynyt ihanalla "isolla pojalla", niin leikin tiimellyksessä pissikin joskus lirahtaa.. Perheemme siis kasvoi Kössi-poitsun myötä helmikuussa. Rakastuin, ja se oli menoa se. Kössi on myös tullut meille Espanjan Koirat ry:n kautta. Lupus on saanut Kössistä aivan ihanan leikkikaverin, niillä on ihan omaa kivaa harva se päivä. Tosin Kössi on niin ihana, että hän leikkii omia leikkejään sitten myös Kanelin kanssa. Ihanan huomaavainen koiruus. Olen niin sanomattoman kiitollinen kaikista kolmesta mussukastani. Suurkiitokset Lupuksen saattamisesta meidän perheeseemme Helenalle ja Miialle! :) Minna Kaneli Lupus Kössi

Takaisin