|
Lyydia (Lyyti, Lyde, Lypsykkä)-elämäni koira Olen aina ollut kiinnostunut rescue-toiminnasta ja ajatellut että heti kun on mahdollista niin otan itselleni rescue-koiran. Olin jo vuosikausia seurannut Pelastetaan koirien sivuja ja sitä kautta eksyin myös Espanjan koirien sivuille. Huomasin, että yhdistys etsii lentokummeja koirille ja koska olin lähdössä Espanjaan tarjouduin tuomaan koiria uuteen kotiinsa Suomeen. Silloin asuin vielä opiskelija-asunnossa jonne ei lemmikkieläimiä saanut ottaa, joten omaa koiraa en voinut silloin ajatella. Tapasin koiratarhan omistajan Eddien ja ihanat hauvelit Pepen ja Pedron Espanjassa lentokentällä. Eddien kanssa ehdimme jutella koirista vaikka kuinka paljon ennen kuin koirat pääsivät koppeihinsa ja lentokoneeseen. Suomen päässä tapasin myös Helenan Espanjan koirista ja koko lentokummi-kokemus oli kaikin puolin niin positiivinen että se vain lisäsi haluani omaan koiraan Espanjasta. Pian lentokumminani olon jälkeen muutin poikakaverini kanssa yhteen hänen omistusasuntoonsa Vantaalle. Lähellämme on todella mahtavat lenkkeilymaastot ja oman koiran kaipuu kasvoi. Minua kuitenkin pelotti, että osaanko tarjota jo kertaalleen hylätylle koiralle varmasti hyvän loppuelämän ja voinhan taata että en siitä koskaan joutuisi luopumaan. En uskaltanut lopullista päätöstä koiran hankinnasta tehdä mutta jatkoin Espanjan koirien sivuilla käymistä. Sitten eräänä tylsänä päivänä selailin jälleen kerran Espanjan koirien sivuja ja siellä hän oli! Elämäni koira, Lyydia. Kaikki epäilykset omista kyvyistä ja pelot tulevasta hälvenivät ja ilmoitin avopuolisolleni "löysin meidän koiran. Laitan samantien kotiselvityslomakkeen eteenpäin". Eipä siinä avopuolisokaan muuta voinut kuin käydä katsomassa Lyytin kuvaa ja hänkin oli myyty. Sitten alkoi pelko siitä että onko yhdistys samaa mieltä että olemme oikea perhe Lyydialle. Varmasti tälle söpöliinille olisi ollut paljon ottajia. Kiitin onneani siitä, että olimme jo tavanneet Hellun kanssa aiemmin lentokummina ollessani ja siitä että minulla on kokemusta staffin tyyppisistä koirista (Diesel-staffi tuli perheeseemme kun olin 8-vuotias vuonna -92, rautarouva on nyt 16-vuotta ja hänen takiaan koko perheemme on täysin staffifanaatikkoja). Olen ikuisesti kiitollinen Hellulle siitä, että hän uskoi Lyydian sopivan perheeseemme ja niin Lyydia saapui Suomeen 6.9.2007. Siitä on nyt reilu vuosi ja ihanampaa ja meille sopivampaa koiraa emme olisi voineet toivoakaan. Kaikki rakastavat Lyytiä! Olimme varautuneet siihen että ongelmia saattaisi tulla ja päättäneet että vaikka mikä olisi niin koirasta ei luovuta. Siksi olimme ihan hölmistyneitä kun Lyyti oli alusta saakka täysin sisäsiisti, se ei hyppinyt vasten, ei tuhonnut paikkoja yksin ollessaan, ei mitään! Kokeilimme pitää sitä lenkillä irti ja se totteli täydellisesti. Kaikki suomenkieliset käskyt opittiin pian ja Lyyti osaakin tosi paljon erilaisia temppuja. Pallot ja kepit on Lyytin intohimo ja mökkeily ihan parasta! Uiminenkin luonnistuu paremmin kuin hyvin ja Lyyti menee välillä yksikseenkin mökillä polskimaan. Lyytin oltua meillä vajaa puoli vuotta, koirakuume iski taas. Minusta tuntui kauhealta jättää Lyyti koulupäivän ajaksi yksin kotiin ja niinpä alettiin suunnittelemaan Lyytille kaveria. Ensin ajattelimme ottavamme toisen koiran Espanjasta, mutta halusimme nimenomaan toisen narttukoiran ja aikuisten narttukoirien kesken kemiat ei välttämättä aina toimi..Niinpä päätimme ottaa pennun ja staffityttö Laku kotiutui meille 11.1.2008. Toisen koiran ottaminen oli ehdottomasti hyvä päätös sillä tytöt tulevat toimeen erittäin hyvin, ne ovat parhaat kaverit. Enää ei ole niin kauheaa jättää koiria keskenään (vaikka ei se kivaakaan ole) ja niille on tosi paljon seuraa toisistaan. Kuten aiemmin mainitsin, Lyydia on ollut alusta saakka "täydellinen koira". Vastoinkäymisiäkin meillä on valitettavasti ollut, nimittäin terveyden kanssa. Lyydian tassuihin tulee furunkuloosi-patteja jotka on todella kivuliaita ja pahimpina aikoina Lyyti ei halunnut lähteä ulos lainkaan koska tassut oli niin kipeät. Oli sydäntäsärkevää katsoa vieressä kun se linkkasi jalkojaan ja halusi vain kääntyä kotiin. Monien eri eläinlääkärien kanssa asiaa on tutkittu, epäilyksenä oli pitkään ruoka-aineallergia (jota ei voida tutkimuksin todeta) ja lukemattomat eri ruoka-valiot käytiin läpi. Tämä ei kuitenkaan auttanut oireisin ja päätimme ottaa Lyytiltä sisätilojen, ulkotilojen ja ruohojen allergiatestit. Huonoja uutisiahan siitä tuli. Eläinlääkärin mukaan hän ei ole koskaan tavannut yhtä allergisoitunutta koiraa. Lyyti on allerginen noin 15 testatulle asialla, mm. pölypunkeille, varastopunkeille, koivulle, lepälle, timoteille yms. yms. Tällä hetkellä kokeilemme homeopatia-hoitoa Lyydian oireisiin, kesäksi se joutuu antihistamiini-kuurille. Tällä hetkellä Lyydian tassutilanne on ok, talvisin tilanne on parempi kuin kesällä kun ei ole siitepölyä. Varmasti joudumme silti tänäkin talvena muutaman antibioottikuurin käymään läpi. Tärkeintä on että tassut on sen verran hyvässä kunnossa että Lyyti pääsee normaalisti lenkkeilemään ja saa nauttia elämästään. Toivottavasti ensi kesäkin menisi antihistamiinin avulla paremmin kuin edellinen niin Lyyti voisi nauttia kesälomastaan kunnolla. Lyydia on tuonut elämäämme enemmän iloa kuin voisi kuvitellakaan. Se on uskomattoman viisas ja ihana pusutyttö. Voi minkä virheen aiempi omistaja teki kun Lyytistä päätti luopua! Vanha kertomus Lyydiasta tarhalla Espanjassa. |
Takaisin