Wäinö (ent. Mambo) kotona Suomessa

Tervehdys kaikille kavereille, tääl kirjoittelee Wäinö Helsingin Ullanlinnasta, aivan Kaivopuiston nurkilta. Saavuin tänne 29.4.2007 Asperoneksen koiratarhalta. Elämä siellä oli hieman epämielyttävää, joten mun tunteet eivät olleet kovin suuria lentomatkan jälkeen. Vastassa mua oli melko pienikokoinen ihminen, joka epätoivoisesti yritti houkutella mua pois häkistä. Uskaltauduin ulos, mut en oikeen uskaltanut liikkua sen enempää, joten se tyttö joutu mut kantamaan autoon. Pelotti ihan sikana. Automatka päättyi sitten Pihlajanmäkeen, jossa mua odotti pieni cockerpsanieli ja voi, kun mul oli hauskaa nähdä se!! Sen nimi oli Siiri ja voi mua poikaa, sil oli JUOKSU!! Hitsi mul oli hauskaa. Eikä mua pelottanu enää yhtään. Meikä vaan meni siel rappusii ja kiersi ympäri taloo. Noh, autoon pääsin pian uudestaan ja menin mun ihan oikeaan kotiin. Se Siiri tuli kans, ja hitsi, kun sil oli kivoi lelui. Mä vaan juoksin ympäri taloo, kunnes tajusin, et siel on kans marsui. Nappasin yhen suuhun, mut se ei tainnu olla hirveen hyvä homma, koska marsut ja häkki lähti. Noh, asettauduin taloksi ja uskalsin pissatakin ekaa kertaa matkan jälkeen...matolle. Hups. Koti on kiva, samoinkuin Siiri ja mun uus äiti. Se kyl komentaa mua välillä, kun mä en jaksa keskittyy hirveesti siihen mitä se sanoo. Kaikkein kivointa on ulkoilut. Nyt mä annan jo tipujen olla rauhassa ja osaan sika hienosti mennä koirien ja ihmisten ohi, kun äiti sanoo mulle "ohi". Ennen mä vaan haistelin ja hyppelin niitä päin. Niin ja ratikalla, bussilla, metrolla ja junalla menot on ihan sikakivoja. On kivaa kattoo, kun joku niistä tulee ja sit ku aukee ovi, ni mä tiedän et äiti menee ekaks, sit Siiri ja vikana mä. Mul on myös paljon uusii kavereita. On muutama setteri, sit on paljon cockerspanieleita ja sit on kans ne joiden kans leikin koirapuistossa, niiden nimii en kyl tiiä. Sit sellasta piti viel sanoo, et Siiri käy semmoses agilitytreeneissä äitin kanssa ja mä pääsen aina mukaan. Sit yhtenä päivänä mua kyllästytti ihan hirveesti, joten pääsin vapaaksi ja sit mä kävin kokeilemassa ne kaikki esteet, mitkä Siirikin oli tehny. Sit äiti kyl huus mua ja mun oli pakko mennä sen luo, vaik vieres oli pelto. Äiti sit kehu mua hirveesti. Mut tää Suomi on sikakiva maa ja tääl on sikana kaikkee kivaa. Mä odotan innol, kun tulee kunnon kesäloma ja mä pääsen Siirin ja kaikkien sukulaisten kanssa maalle Uuteenkaupunkiin ja Forssaan. Siiri on kertonut kaikkee kivaa niist. Siihen asti hauskaa kesää ja voikaa hyvin siellä Espanjassa, kuin Suomessakin. Sille Mialle vielä kiitos, kun kerroit musta äitille. Terveisin: Espanjalainen pusupoika Wäinö ps. Marsut muutti takaisin tänään ja mä oon ollu tosi kiltisti. :)

Takaisin