Marco kotona Suomessa
|
Heipä hei, rakkaat kulkuriystäväni siellä Epsanjan auringon alla!
Terveisiä täältä Suomesta, tarkemmin Pikku Huopalahdesta, Helsingistä. Olen asettunut tänne emäntäni Ullan kanssa. Ulla on kohtuullisen mukava vanhanpuoleinen naisihminen, vaikkakaan hän ei tunnu ymmärtävän, että kotikoiran luontaisetuhin kuuluu 24 tunnin ruokabouffet. Muuten hän jaksaa kyllä ulkoiluttaa ja rapsuttaa ja pitää syliissä. Ulosmenosta nautin kovasti, vaikka varsinkin aamuisin maa on kovin kylmä, joskus jopa jäässä. Mutta eipä se meikäläistä entistä katujätkää paljoa haittaa. Tarpeetkin teen jo nykyisin enimmäkseen ulos, paitsi niinä päivinä kun mamma on töissä - kuka jaksaa istua jalat ristissä koko päivän kun on tottunut ruikkimaan milloin haluaa...
Koiratuttavuuksia olen saanut runsaasti, ja on täällä yksi entinen espanjankoira, Canio, jonka kanssa toissapäivänä sain oikein sydämeni kyllyydestä puhua äidinkieltäni. Hohhoi kun teki hyvää. Kovasti meilenkiintoinen maa tämä Suomi, politiikasta sen verran, että täällä oli juuri eduskunta (=parlamentti)vaalit. Kaikkein eniten julkisuutta tuntuu saaneen eräs varmaankin erittäin lahjakas valtiomies. Hän on nimeltään Juha Mieto, ja ansainnnut politiikan kannuksensa hiihtämällä (mitä sekin lienee) kilpaa ja häviämällä sadasosasekunnin jollekulle toiselle hiihtäjälle. Tämmöistä se on maahanmuuttajan elämä täällä Suomenmaassa. Tulkaa kundit ja gimmat perässä, jos suinkin pääsette, täällä on kliffaa! Terveisin Marco P.S. Minulla ei ole nyt valokuvaa laittaa tähän, kun ei tuolla Ullalla ole digikameraa, koska ensixkin se on köyhä osa-aikaeläkeläinen ja toisex: ei se varmaan osais edes käyttää semmoista, se ei ole mikään tekniikan ihmelapsi. |