Martta (ent. Margarita) kotona Suomessa

Martta tuli kotiin 2.6.2007, eli elämää Suomessa on vietetty jo reilun puolen vuoden verran. Kentällä odotin näkeväni pelokkaan ja aran tyttösen, mutta vastassa olikin utelias ja pentumaisen höpsö prinsessa! Martta oli niin iloinen päästyään kuljetusboxista, että jo lentokentän pihalla pomppi narun päässä kuin superpallo! Puolentoista tunnin matka kotiin sujui rattoisasti, välillä pää äidin sylissä nukkuen ja välillä ikkunasta maisemia katsellen. Kohtaaminen isoveikka Ylermin kanssa sujui kuin tanssi, eikä minkäänlaisia rähinöitä ole tähän päivään mennessä sattunut. Olin tehnyt Martalle valmiiksi piilopaikkoja ja pesän, mutta sohvallehan sitä heti hypättiin kun kerran omaan kotiin tultiin! Ujous jäi siis Espanjaan! Martta oli alusta asti täysin sisäsiisti (kaikki tuli siis siististi sisälle) mutta hokasi pian fiksuna tyttönä että uloshan nää kannattaa jättää! Takajalka nousee samaan malliin kuin Ylermilläkin, ja merkkailu kuuluu tämän tytön tapoihin. Alussa Martta piti huolen siitä, ettei keneltäkään jää huomaamatta naapurin kotiintulo tai töihin lähtö. Onneksi tämä on jo loppunut ja meillä on ymmärtävät seinänaapurit. Lenkillä Martalla saattaa olla pari valittua sanaa ohi kiitäville pyöräilijöille ja sauvakävelijöille. Virtaa tässä adhd:ta potevassa pikkulikassa on kuin pienessä kylässä ja vapaana ollessa ei vauhtia puutu. Onneksi lähimpään metsään on kotiovelta vain parikymmentä metriä ja Martan riemuksi samaisessa metsässä asustelee myös Kalle Kaniini perheineen. Muutaman kerran on pupu saanut vipinää kinttuihin, mutta äkkiä Martta on huomannut ettei Kalle pidä kyseisestä hippaleikistä. Martta tykkää lumipalloista ja lumienkeleiden tekemisestä. Myös voimistelu kuuluu harrastuksiin, erilaiset voltit ja hypyt luonnistuvat jo oikein sujuvasti. Ylermi ei ole kovin sporttihenkinen riekkuja, eikä Martta edes veljeään leikkeihin juurikaan pyytele. Martan idoli ja paras koirakaveri on vanhempieni 10-vuotias kultsi Viivi, joka jaksaa peuhata tämän pikkuisen ikiliikkujan kanssa. Koirapuistossa voi hiukan jänskättää jos siellä on paljon koiria, silloin kurkkaillaan vaan äidin jalkojen takaa tai istutaan sylissä. Sisällä aika kuluu lähinnä rapsuteltavana, lempileluja: pehmoikäärmettä tai lehmää tappaessa ja muuten vain latautuessa vauhdikkaisiin ulkoleikkeihin. Eroahdistuksesta Martta ei ole kuullut puhuttavankaan. Syli taitaa olla Martan lempipaikka. Syli kuin syli, kaikki kelpaa kunhan saa rapsutuksia! Emäntänsä tapaan Martta on melko aamu-uninen. Usein Martta jää sänkyyn loikoilemaan kun muu perhe nousee jo aamutoimille yläkertaan. Vihellys tai jääkaapin aukaisu riittää saamaan tämänkin nukkumatin ylös. Ruoka on Martan suuri intohimo ja kaikki kelpaa! Vieläkin välillä tuntuu, ettei tyttö tajua että se nenän eteen tuotu annos on oikeasti hänen ikioma, vaan Martta kipittää Ylermin kupille katsomaan josko jotain sattuisi jäämään hänellekkin. Kokemuksistaan huolimatta Martta on vilkas ja äärettömän positiivinen koira, hymyä, riemua ja elämäniloa täynnä! Suuri kiitos yhdistykselle, lentokummille ja erityisesti Miialle tästä ihanasta perheenjäsenestä ja upeasta ystävästä! Terveisin Jonna, Martta ja Ylermi Vanha kertomus Margaritasta tarhalla Espanjassa.

Takaisin