Melina kotona Suomessa

Melina tuli Suomeen 10.7. ja kaikki on mennyt todella hyvin. Ennenkuin tulimme kotiin Joensuuhun, jäimme Melinan tuloyönä serkkuni luokse Helsinkiin, ja jo sinä yönä Melina kömpi peiton alle kainaloon. Tyttö nukkui niin sikeästi ettei herännyt mihinkää. Sekin vei aikaa kun koirakaverit tulivat herättelemään. Oli varmaan vielä niin rauhoittavan aineen vaikutuksessa... :) Melina on ollut alusta asti sisäsiisti, mitä nyt ekan viikon aikana sattui pari pientä vahinkoa pidättämisen kanssa, mutta niitäkään ei enää ole vaan hienosti jaksetaan odotella kun päästään ulos ja pihasta pois. Melina on aivan mahdottoman suloinen ja veikeä nuori koira, mutta kamalan alistuva ja ainakin alussa oli pelokas. En tiedä tytön taustasta paljoa, mutta ensimmäisten viikkojen aikana jo pienestä torumisesta virtsattiin alle. Nyttemmin tätä ei onneksi tapahdu, tyttö tietää ettei häntä satuteta. Nyt on siis kesä, ja hieman syksyäkin elelty ja Melinasta ei ole mitään pahoja piirteitä ilmennyt vielä. Mitä nyt välillä pitää oudompia ääniä rappukäytävästä haukkua, tytöllä on kova vahtivietti. Yksinoloa on harjoiteltu mutta se ei vielä täydellisesti onnistu hiljaa. Kerran revittiin myös kenkää :) Melina on varmaan jossain vaiheessa joutunut varastamaan ruokaa? koska monesti neiti käy hyppimässä ja nuuhkimassa pöytiä ja roskiksillekkin yritetään mennä. Ja kerran unohdin keksipaketinkin pöydälle ja kappas, seuraavaksi se olikin sitten tyhjänä lattialla. Sen jälkeen olen kyllä ollut tarkempi. :) Melinalla on kiva tapa nousta vasten ihmistä (vieraille ei) ja venytellä siinä. Toinen vähemmän ihana tapa on, kun tulen kotiin niin Melina nousee samalla tavalla vasten ja raapii kovaa vauhtia. :) Toisten koirien kanssa Melina tulee juttuun mainiosti! mitään ongelmia ei vielä ole ollut, vain kaverillista ärinää ja komentamista muttei mitään vakavaa. Melina käykin melko usein koirapuistossa riehumassa toisten kanssa. Ihmisiin Melina suhtautuu alussa varautuneesti, mutta kun oppii tuntemaan, sitä tervehditään villisti kämppää ympärijuosten ja hyppien. Ollaan Melinan kanssa ulkoiltu kesän aikana aika paljon ja olen huomannu että neiti rakastaa juoksemista. Joka päivä päästän sen vapaaksi ja heti alkaa kauhea pinkominen ympäriinsä. Keppien perään juostaan innolla ja ne myös aika hyvin tuodaan luokse pyydettäessä. Melina on tottelevainen ja sen voi luottaa vapaaki vaikkei alue ole aidattu. :) Toki oravat ja muut pikkueläimet kiinnostaa ja silloin pitää ihan nousta takajaloille katsomaan. Pyörän vierellä Melina juoksee mielellään, välillä vauhtia kiihdytellen. Käytiin jopa Kolillakin kävelemässä ja tyttö viihtyi, kaikkien mahdollisten kallioitten ja isojen kivien päälle piti kiivetä ja hyppiä. Ja kesämökillä Melinalle sitten selvisi ettei uinti ole se oikea laji. Tyttö hyppäsi veteen perääni ja tuli komea sukellus. Sitten paniikissa kiivettiin takaisin laiturille eikä varmasti menty uudestaan. Sen jälkeen kahlattiinkin kepin perässä hyvin varovasti, vähän ehkä liian neitimäisesti jalkoja korkealle nostellen. ;) Väsyneenä sitä sitten onkin mukava käpertyä sohvan nurkkaan nukkumaan. Melina rakastaa myös kaivautua vilttien ja peittojen alle lämpimään, varsinkin sateisen lenkin jälkeen. Ensimmäisellä viikollahan löysinkin Melinan, kun se oli kaivautunut sänkyyni kaikkien päiväpeiton, täkin ja petauspatjan alle. :) Talvea Melinan kanssa odotellaan..ei varmaan ilman vaatetusta neiti pärjää kun on melko karvaton. :) Terveisin Outi ja Melina. Suuret kiitokset Melinasta Espanjan koirat Ry'lle ja Helenalle! :) Vanha kertomus Melinasta tarhalla Espanjassa.

Takaisin