|
Pääsiäinen on ihmeiden ja yllätysten aikaa. Meille Miian lähettämä yllätysmuna avautui pääsiäisyönä Helsinki-Vantaa-lentokentällä n. 02.30. Kiitos Pasi-(k)ukolle. Vastakuoriutunut hurmuripoika Mico aloitti uuden elämänsä nukkuen kotimatkan Valkeakoskelle emännän sylissä ja jatkoi untansa kotona ahmitun yöpalan jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Seuraavakin päivä sujui kuin rutiinilla: syöden, ulkoillen, leikkien, kylpien. Kakkaaminen sujui ulos, mutta pikkupisut lorahtelivat milloin minnekin - myös sanomalehdille ja harvemmin ulos. Toinen päivä uudessa kodissa alkoi punkkihäädöllä ja sitten ilmaantui vaikeuksia remmissä kulkemisessa. Sain panna kaikki keinoni peliin, jotta poika olisi ottanut askeleita eteenpäin. Kotiinpäin kulkeminen sujui kyllä vauhdilla. Nyt on kohta viikko kulunut. Olen saanut karvaisen varjon, yöksi kyljen lämmittäjän, kävelylenkille eteenpäin kulkemisen haasteen ja lattialuutulle kilpailijan. Mico saa jatkuvasti ihailevia ja huvittuneita katseita, tuhlaillen silityksiä ja hyväksytyksi tulemisen tunteita. Se on reipas, rauhallinen ja rakastettava pentu, jonka viattoman katseen myötä juro isäntäkin sulaa hymyyn mutisten: “…isin pikku piski“. Ihmisten kyselyyn sen rodusta vastaan sen olevan “espanjan mestizo”-tuonti ja silloin Mico saa entistäkin ihailevampia katseita osakseen. Eilen olimme futiskentän laidalla, jossa oli bussilastillinen pikkupoikia. Mico oli innostunut lukuisista sinne tänne sinkoutuvista palloista, kuten kunnon espanjalaisen kuuluukin olla, ja keplotteli itsensä irti pannastaan. Hermostuin, kun poika sai hepulikohtauksen ja oli vähällä sotkea koko pelin. Komennettuani selvällä suomen kielellä “tänne” ja “paikka” Mico tuli hämmästyksekseni suoraan luokseni ja asettui maahan. Yksinkertaista. Mutta pannan palautin kauppaan ja vaihdoin pienempään. 18.4 Mico on “ristitty” uudelleen. Onhan se uuden perheen oikeus. Nyt hän jo tottelee nimeä FIGO, kuuluisan jalkapalloilijan mukaan. Nimi soi samoin kuin Mico ja siinä on myös osa entistä koiraamme, joka oli Fiia. Olimme maatilallamme pari päivää kevättöissä. Siellä Figo sai olla koko ajan irti. Se pysyi pihapiirissä ja osallistui tarmokkaasti jokaiseen askareeseen erityisellä huolellisuudella Kävimme lääkärintarkastuksessa. Poika on hyvässä kunnossa kaikin puolin ja lääkärissä käyttäytyminen oli täysi kymppi. Sisäsiisteys on vielä hakusessa, ulkona Figo ei suostu liruttelemaan, mutta sisällä paperille kylläkin. Uloslähteminen on muutenkin melkoista maanittelua, mutta remmissä kulkeminen sujuu jo paremmin. Koira on iloinen, sosiaalinen, rakastettava ja suloinen haaste. Olemme toisistamme onnellinen perhe. Kiitos siitä Miialle, Helenalle ja Pasille - teette pyyteettömästi hienoa työtä. Figo, Marja ja Jaakko |
Takaisin