Moet kotona Suomessa

Vihdoinkin kärvistely ilman koiraa loppui, kun meidän Moet (rakkautta ensi kuvasta) saapui Suomeen 1.2 klo 01.50 Ensimmäisiet päivät neiti oli hyvin väsynyt ja ihmeissään uusista ihmisistä ja hajuista. Alusta asti osasi kyllä hakea huomiota tönimällä kuonollaan ja katsomalla suurilla kauniilla silmillään anovasti. . . silitä, paijaa, rapsuta tyyliin. Nyt reilun viikon jälkeen yrittää jo komennella haukkumalla, jos ei kukaan tajua häntä huomioida. Selviä rajoja selvästi kaipaa (ainakin minä) jotta ei myöhemmin tule ongelmia lepsuilun takia Sisäsiistiksi opettelu on meneillään ja aika kiireellä saa ruokailun jälkeen painua pihalle, jos meinaa ilman vahinkoja keretä. Vatsa on kuralla ja siihen on saatu lääkkeet eläinlääkäri käynnillä. Eläinlääkärissä käynti sujui hyvin ja painoa oli "suureelliset" 3,7kg, eli lihotuskurilla ollaan ja rankasti, no hiljaa hyvä tulee. Ikänäkö kuulemma hieman vaivaa ja yskittää kovasti,mutta mitään rohinoita ei onneksi kuulunut, näitä lukuunottamatta neiti on hyvässä kunnossa. Ulkoilu sujuu hienosti hihnassa, vaikka tarpeet tehdään mielummin keskelle tietä kun sinne sivuun. Lumi oli outo tuttavuus ja siinä piti sitten seistä ja ihmetellä vaikka jalkoja alkoi jo palella. Talvihaalari hankittu ja sitä ahkerasti käytetty, kun oma karvapeite on sen verran ohkainen. Suomen kevääseen varauduttu jo kurapuvulla ettei tarvitse sitten märkänä lenkkeillä. Vielä on paljon asioita hakusessa ja pikkuhiljaa tutustutaan paremmin kaikki toisiimme, kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa se vaatii, mutta olemme päättäneet onnistua. . . alku ainakin on tosi lupaavaa !! Lämmöllä Moet ja perhe

Takaisin