Monican 'perrera'

Lokakuun alussa paikallisessa SUR -lehdessä oli sivunkokoinen juttu: Koiran paras ystävä. Jutusta selvisi että "ystävä" oli nuori malagalaistyttö, Mónica Gutiérrez, joka kohtalon oikusta oli joutunut 70 koiran ja 30 kissan väliaikaiseksi omistajaksi ja yksinhuoltajaksi.

"- Eräs tuttavani, suuri eläinten ystävä, sairastui ja kuoli. Perinnöksi hän jätti kaksi tusinaa koiria eikä yhtään rahaa niiden hoitamiseen. Koirat olivat lentokentän lähellä sijaitsevassa koirille tarkoitetussa vuokra-aitauksessa, perrerassa. Tiedäthän että täkäläiset metsästäjät säilyttävät koiriaan perreroissa."

Jaa, en ollut tietoinen asiasta, joten paikalla käynti kiinnosti kovasti.

Ensimmäinen käynti perreralla oli kuin matka jonnekin kolmannen maailman surkeimpaan takapihaan - ja paikka oli vajaan kilometrin päästä rakenteilla olevasta, Espanjan uudenaikaisimmasta lentoterminaalista. Mopedillaan tienristeykseen vastaan tullut Monica johdatti meidät perreralle. Alkeellisten varastokoppien ja eläintenkarsinoiden rivit nököttivät surkeina vierekkäin. Hevosillekin oli varattu jonkinlaiset pilttuut, äärimmäisen kurjat nekin.

Varastojen edessä oli vanhan näköisiä pakettiautoja, joiden kattotelineille oli lastattu uskomattoman paljon mitä kummallisimpia romuja. Lastaajista päätellen siellä varusteltiin tavarankuljetuksia Gibraltarin salmen eteläpuolelle eli Marokkoon. Suuren piha-alueen loppupäässä valkoinen savu nousi hitaasti palavista roskakasoista.



Eläinten karsinat olivat aivan yhtä surkeat kuin muu ympäristö. Ruostuneiden rauta-ovien takaa kuului koirien haukuntaa ja kissojen naukumista. Monica avasi yhden oven ja ulos ryntäsi neljä koiraa juoksentelemaan hullun lailla pihalla ja kytevien roskakasojen päällä.



"- Kun kävin hoitamassa tuttavani eläimiä täällä, paikalla oli yksi melko höyrähtänyt nainen, joka vuokrasi 14:a perreraa. Niihin se lykkäsi kaikki kaduilta ottamansa eläimet. Pahinta oli, että hän kävi paikalla vain kerran viikossa, huuhteli aitaukset vesiletkulla, heitti viikon muonat sankoon ja häipyi. Aikansa kesti kunnes sain ylipuhuttua naisen, ettei toisi enää eläimiä näihin karsinoihin. Aloin myös naiselta salaa antaa eläimiä koteihin, aina silloin kun löysin jollekin niistä adoptoijan. - Ja sitten kaiken kukkuraksi yksi rouva, joka piti 14-v tyttärensä kanssa neljää koiraa yhdessä aitauksessa, lakkasi tulemasta. Eläimet olivat rautaoven takana, joten en voinut auttaa niitä ennen kuin poliisi oli murtanut oven. Yhtä pentua en ehtinyt auttaa, mutta kolme muuta, Luna, Chocolate ja sen veli Crock, selvisivät hengissä.



Monica kertoo tarinaansa vähäeleisesti ja halaa vinhasti pyöriviä koiria. Ilman vakituista ansiotyötä hän koettaa ylläpitää ja hoitaa eläimiä. Aluksi hänellä ei ollut edes kulkuneuvoa, nyt sentään pääsee tulemaan perreralle mopedilla. Lehtiartikkelin julkaisemisen jälkeen eläimille on saatu joitakin avustuksia ja joillekin on löytynyt peräti oma koti. Apu on kuitenkin jäänyt vähäisemmäksi kuin mitä tarve on.



Lehtikirjoituksen johdosta paikallispoliisi alkoi käydä tarhalla ja lopulta Monicalle sanottiin, että eläimet on hoidettava pois tai ne viedään lopetettaviksi. Perrera on nyt tyhjennetty ja muutama koirista loysi kodin; mm. Luna, joka tuli Espanjan Koirien kautta Suomeen ja elää nyt onnellisena omassa kodissaan Sotkamossa. Muutama koira on Asperoneksen tarhalla, muutama PAD:lla ja loput koirat ovat eräällä pienellä tarhalla Alhaurinin kylässä. Näille koirille pitäisi löytää koti ja muutamia koiria on tulossa myös sivuillemme kotia etsimään. Yksi näistä kotia hakevista on Laika.

Kertomus Meri Hallamaa
Aurinkorannikon Eläinten Ystävät