Monti kotona Suomessa

Tervehdys täältä Juvalta! Aloitin matkani uuteen kotiin 13.8. Jouduimme tekemään hieman matkajärjestelyjä Helenan kanssa, koska uuteen kotiin oli niin pitkä matka Hyvinkään koirahoitolalta. Siksi tehtiin sopimus että nähdään n. puolimatkassa, ja kohteeksi valittiin siis Kuortin ABC-asema. Siellä uusi emäntäni jo sitten odottelikin minua malttamattomana, kun Helenan kanssa kurvasimme pihaan. Riemu oli rajaton tässä jälleennäkemisessä, ja muistin Hennan hyvin sillä eihän edellisestä tapaamisestamme ollut kulunut kuin reilu viikko.. Silloin tapasin tulevan emäntäni ensimmäisen kerran, kun hän ajoi n.4,5h matkan vain MINUN takiani. :) Kotimatka sujui todella hyvin, vaikka aluksi minua hieman jännittikin että minne tässä oikein suunnistetaan.. mutta loppumatkasta osasin jo rentoutua ja lopulta uni maistuikin oikein makeasti auton takapenkillä. Kotiutumiseni alkoi lupaavasti, mutta koska olen kiintynyt Hennaan niin valtavasti, niin kärsin aika kovasta eroahdistuksesta. Olen yksin ollessani hieman järjestellyt paikkoja uuteen uskoon ja tutustunut mm. jääkaapin ja pakastimen sisältöön, mutta onneksi omistajani ymmärtää tekojeni syyt.. Uniongelmia oli aluksi aika paljon, ja en oikein ymmärtänyt miksi Henna haluaa nukkua YÖLLÄ, juuri silloin kun minulla on hirmuisesti energiaa ja halu leikkiä ja peuhata. Olen yrittänyt pitää emäntääni hereillä esim. vetämällä peittoa pois ja kampeamalla syliin, mutta ei se ole tuottanut oikein toivottua tulosta. Välillä kun oikein innostun niin hellyydenosoitukseni ovat aika rajuja ja en joka kerta muista omia voimiani.. Käsien "jäytäminen" ja nakertelu sekä lenkillä ollessamme hihnan retuutus eivät ole vielä täysin unohtuneet. Näitä taitoja tuleekin välistä treenattua turhan tarkkaan.. Ollaan Hennan kanssa harkittu kovasti koirakouluun menoa, että saisin treenattua paremmin tuota perustottelevaisuutta ja saisin uusia koirakavereita jne. Mutta saa nyt sitten nähdä että kumpaa siellä enemmän koulutetaan.. Tosin makupalojen avulla minut saa jo nyt vaikka kiipeämään puuhun, koska olen todella miellyttämisenhaluinen ja kaikille herkuille aika perso. Onnellisimmillani olen silloin, kun pääsen Hennan isän luo jossa saan juosta irti ja temmeltää niin paljon kuin jaksan. Tämä ilo tapahtuu noin kerran viikossa ja näiden reissujen jälkeen olenkin yleensä niin poikki etten jaksa edes kissaa (YÄK!) sanoa. Mutta nyt täytyy rientää taas lenkkipolulle, kuulumisia kirjoitellaan taas jonkin ajan kuluttua uudelleen.. Terkkuja kaikille koirakamuille ja erityisesti Helenalle! Ihanaa, kun on vihdoinkin oma ja rakastava koti... Terveisin, Monti & Henna Vanha kertomus Montista kotia hakemassa.

Takaisin