Moss kotona Suomessa

Huomasin Mossin kotia etsivissä heti sinä iltana kun se oli sinne sivuille ilmaantunut ja ihastuin täysin. Olin jo miettinyt pitkään Melinalle kaveria ja päätin ottaa selvää josko Moss soveltuisi tänne, koska aivan mahtavalta hurtalta vaikutti. Ja sitähän hän on ollutkin tämän kuukauden, mikä yhdessä kolmistaan ollaan oltu.

Moss siis tuli Suomeen 27-28.3 välisenä yönä, mutta koska itse en päässyt poikaa hakemaan, Hellu otti sen hoitoon pariksi päiväksi. Minä sitten menin 29. päivä hakemaan Mossia Helsingistä, jonne Hellu hänet toi. Oli poika kyllä aivan erilainen mitä kuvauksessa sanottiin, ei ollenkaan arka vaan heti innolla tuli tervehtimään ja nojailemaan jalkoihin. Korkeuttakin hänellä on komiat 70cm vaikka vähän matalemmaksi oli arvioitu. Se ei kuitenkaan tahtia haittaa :) Junamatka sitten takaisin tänne Joensuuhun meni ihan mukavasti, mitä nyt junan kulku oli todella epätasaista ja Moss oksensi. (Johtui myös varmaan jännityksestä.) Ja jollekin pystykorvalle piti nostaa aikamoinen äläkkä kun tuli naapuri penkkiin. Kotopäässä sitten poika oli kuin aineissa, se käveli ja hortoili sinne tänne ja vaikutti kuin se olisi ollut kuuro ja sokea eikä kiinnitänyt mihinkään mitään huomiota. Kävelipä hän melkein äitini päälle kun hän tuli meitä vastaan autolla. No, siinä sitten pissailtiin ennen autoon menoa ja sinne Moss hyppäsi kuin vanhatekijä ja kävi heti maaten.

Mossin ja Melinan ensikohtaaminen ei ollut paras mahdollinen ja minä tietysti säikähdin. Melina kun innoissaan juoksi Mossia kohti ja haukkui niin liekkö poika tajunnut väärin vai mitä kun yritti mennä päälle ihan pariin otteeseen ja taisi se jopa saada napattua kun Mölli niin kovasti kiljaisi ja juoksi karkuun. Tämän jälkeen soitin jo Hellulle, kun äitinikin panikissa Melinan puolesta oli ja vaati että saisi viedä Melinan kotiinsa siksi yöksi. No vinkkejä saatiin siinä puhelimitse ja siitä me sitten mentiin koirien kanssa kävelylle, joka sujui jo hyvin (Moss edelleen kuin aineissa) ja kerran se yritti taas louskuttaa leukojaan Melinalle mutta totteli erittäin hienosti kun sille ärähti, ja istui vierelleni tosi nöyrän näköisenä. Siitä se ilta sitten alkoi sujua kun mentiin sisälle, Melinakin otti Mossin hyvin vastaan vaikka muille SEN kotiin tuleville koirille se on ollut todella mustis ja vahtii kuin haukka. :)

Mutta sitten ensimmäinen viikko meni niin että Moss oksensi joka päivä..yhtenä aamuna se ei edes suostunut syömään ja taas Hellun kanssa juteltiin ja Moss sitten pääsi riisi/liha paastolle ja kappas, oksentelu loppui siihen paikkaan, eikä ole jatkunut sen jälkeen. Poika on edelleen laihassa kunnossa, mutta on jo saanut jotain luitten ja nahkan väliin koska luut eivät enää niin selvästi näy! Tästä sitä pikkuhiljaa lihotaan :)

Aluksi lenkkeilyt meni siten että vastantuleville koirille piti rähistä hieman ja varsinkin jos joku muu aloitti rähinän niin sitä oltais mielellään menty päälle. Nykyisin ohikulkeviin ei kiinnitetä paljon huomiota, ellei ne sitten taas rähise meille. Kuitenkaan urosten kanssa Moss ei tule kovin hyvin juttuun, vaikka siskoni uros labradoria se sietää eikä mene päälle (enää). Ensikohtaaminen oli, että ensin nuuhkittiin ja sitten Moss hyökkäsi, mutta taas totteli kun minä jouduin ärähtämään ja erottamaan koirat. Nyt tuleevat hyvin juttuun irti ollessa sekä remmissä. Ja Moss ei ole yhtään alistuvaa tyyppiä. Melina on pari kertaa noussut sen selkään ja Moss on siitä ärähtänyt kunnola, ja jos tuo siskonikin koira koskettaa Mossia, niin siitä pitää vähän ärähtää.

Moss tottelee ihan hienosti ulkona ja sisällä, irtiollessa tulee luokse kun kutsuu, eikä sille tarvitse rääkyä naamapunaisena. :) Mossilla on hauska tapa vaania ja sitten hyökätä. Se niiaa aivan matalaksi maahan ja ponnistaa sieltä isoon loikkaan (yleensä alle jää Melina jonka keppiä poika havittelee) Muuten se ei kyllä nouda keppejä vaan mielummin varastaa niitä muilta. Sisällä se on välillä hieman luupää, tai sitten se vaan ei ole vielä oppinut "oma paikka" ja "pois" käskyä mutta muita peruskäskyjä se osaa hienosti.

Joten siis kaikenkaikkiaan tosi hyvin on lähteny meidän kolmen elo käyntiin yhdessä, niin Mossilla ei ole ollut pahempia eroahdistuksen oireitakaan. Mitä nyt pari kertaa on sohvaa revitty. Mutta nyt näyttää että D.A.P. olisi auttanut.

Suuret kiitokset upeasta Mossi herrasta Miialle ja Hellulle!

Terv. Outi, Moss ja Melina


Vanha kertomus Mossista tarhalla Espanjassa.

Takaisin