Kertomus Myrasta Suomessa

Myra saapui Suomeen kesäkuun alussa ja jo ensimmäisen viikon aikana se aiheutti minulle ennalta-arvaamattomia kokemuksia. Tulopäivänään se oli uliseva, tärisevä koiraparka, joka ensitöikseen pissasi pedilleen, sen jälkeen kakkasi olohuoneen matolle. Mutta pahempaa oli vielä tulossa. Seuraavana päivänä Myra kieputti itsensä valjaista irti, ja niin yhtäkkiä tuo espanjalainen karkulainen muuttuikin sensaatioksi paikkakunnallamme. Viikon verran se kiersi pitkin paikkakuntaa ja minä parhaani mukaan sen perässä. Kaikki apukeinot otettiin käyttöön, lehdet, koiratarhat, koiranetsijät jne. Suurin apu oli kuitenkin Espanjan koirien Helenasta, joka kaiken sen huolen ja surun keskellä oli suurena apuna. Kiitos Helenalle siitä!

Usean levottoman päivän ja levottoman yön jälkeen Myrasta saatiin vihjeitä, joiden perusteella pääsin siitä näköetäisyydelle. Jo siinä vaiheessa hieman kouliintunut koiranetsijäperheemme sai syötettyä nälkäiselle koiralle rauhoittavia lääkkeitä makkaranpalasessa (eteen heitettynä) ja tämän jälkeen pidin Myraa silmälle seuraavat kolme! tuntia. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että juoksin sen perässä pitkin peltoja ja kiertelin välillä sen eteen, ettei se pääse laajentamaan kulkureittiään. Vihdoin ja viimein saimme paikalle paikallisen koiratarhan pitäjän häkin kanssa ja kun Myra lopulta asteli häkkiin makkaranhajun houkuttelemana purskahdin helpotuksesta nauramaan. Tuon viikon jälkeen vannoin, että tuli tämän koiran kanssa eteen mitä tahansa niin sen kestän, sillä se on joka tapauksessa helpompaa kuin tuo edesmennyt viikko.

Kun Myran tulo minulle oli vasta suunnitteilla sain kuulla, että se on hyvin arka. En kuitenkaan odottanut sen olevan niiiiiin arka mitä se sitten oli. Ensimmäisen kuukauden se piti minua arkkivihollisenaan, se pelkäsi, väisteli ja murisi. Tässä vaiheessa käännyin Rakkaiden Haukkujen Raili Halmen puoleen, jolta sain hyviä neuvoja, ensimmäinen niistä olikin: ymmärrystä, kärsivällisyyttä. Myra oli selvästi kokenut elämässään paljon huonoa ja siltä kesti kauan oppia luottamaan, ettei sille olla tekemässä mitään pahaa. Ensimmäiset kaksi kuukautta se söi myös eläinlääkärin määräämiä rauhoittavia lääkkeitä, sillä niin stressaantunut ja hermostunut se oli. Asunnonvaihto minulla oli myös edessä, kerrostaloyksiö ei ollut Myran mieleen, onneksemme pääsimme muuttamaan kuitenkin pian omakotitaloon, missä oma rauha oli taattu. Muutoksesta Myra nautti selvästi, se alkoi rentoutua.

Nyt Myran oltua Suomessa yli nelisen kuukautta se on ottanut minusta itselleen tukipaalun, sen ainoan ihmisen johon voi turvautua. Muihin ihmisiin (ja kissoihin) se suhtautuu vieläkin hyvin pidättyväisesti, on koko ajan ns. lähtövalmiina, sen pakovietti on voimakas. Paljon se on kuitenkin muuttunut ja on selvästi nähtävissä, että sillä on suuri sydän. Vihainen se ei ole edes peloissaan, se ei siis aggressiivisesti itseään puolusta, ennemminkin alistuu ja "yrittää sovitella". Lenkkeilystä se nauttii, samoin kaikenlaisten tavaroiden repimisestä. Jos tarjolla ei ole sille tarkoitettua namuvirikettä niin sitten se käy poissaollessani käsiksi kaikkeen mahdolliseen. Surullisenhupaisana tapana sillä on kantaa mikä tahansa irtoava tavara sänkyyni. Sieltä on löytynyt niin sukat, villatakit, kirjat kuin myös lattiaharja ja roskis. Ja vasta nyt se on oppimassa vihdoin sisäsiistiksi, näin paljon en ole lattioita ennen pessyt.

Kaiken kaikkiaan, vaikka tämä otus ehkä kuulostaa aikamoiselta päänvaivalta, on sen kouluttaminen ja sopeuttaminen ollut hyvin palkitsevaa. Voi ihme miten sydämeni suli kun ensimmäisen kerran Myra heilutti häntää, nuolaisi kättä tai nukahti syliini. Mihinkään en sitä vaihtaisi! Myrassa on paljon hyviä puolia, ne ovat vain tulleet esiin hiljalleen. Ja edessäpäin on varmasti vielä paljon positiivisia yllätyksiä. Minut se on ottanut laumakseen ja talomme kodikseen (jota se myös haukkuen vahtii, on kiitollinen varmasti omasta reviiristään). Tällaiseen rumbaan en ollut alun alkaen valmistautunut, mutta mitään en kadu, vaikeuksien kautta voittoon -ajatus olisi osuva määritelmä tälle espanjan koira -tarinalle :)

Takaisin