NANA kotonaan Suomessa (kuvat 1-2 PAD:n tarhalta)

Oli kesäkuun alku ja valoisa yö, kun olimme sisareni kanssa lentokentällä vastaanottamassa Nanaa. Se oli tulossa tarhalta parhaan koirakaverinsa Bugsyn kanssa samassa kuljetusboksissa. Vihdoin 01.35 näin Nanan heiluttavan häntäänsä, kun boksin ristikko aukesi. Nana käveli suoraan luokse kuin ajatellen: tuossa on minun mammani! Kuin olisimme olleet vanhat tutut. Nana joutui pienen paniikin valtaan, kun Bugsy lähtikin oman mammansa kanssa eri suuntaan. Otin sen syliini ja kannoin autolle. Ensi töikseen Nana pisti kuononsa sille varattuun kassiin ja raksupussiin, söi suurella ruokahalulla pussin tyhjäksi, joi sitten veden ja rupesi huokaisten nukkumaan mamman viereen kerälle. Matkalla pysähdyimme kerran pienelle pissatauolle. Nana oli terhakka ja kulki taluttimessa kuin vanha tekijä. Jostain kuului ketun ulvontaa ja silloin Nanuska meinasi lähteä otuksen perään! Yöpaikassa Nana sai käpertyä mammansa kainaloon turvallisiin uniin laulun saattelemana. Seuraavan päivän vietimme Kouvolassa Ditte-koiran kanssa, kun aikomaamme junaan ei ollut enää lemmikeille paikkoja. Nana oli kuin kotonaan. Junamatka sujui nukkuen mamman sylissä, välillä oli varmuuden vuoksi muristava muille koirille ja hampaitakin piti näyttää. Kotona odottivat Kisu-kissa ja mummi meitä saapuviksi. Nana meni suoraan vesikupille aivan kuin olisimme tulleet tavanomaiselta päivälenkiltä, ja ruokakupiltaan se antoi Kisulle lähdöt. Ensimmäisen yönsä Nana nukkui Kisun kanssa mamman sängyssä. Toisena yönä se oli kerännyt kaikki irtonallet ja Kisun lelut röykkiöksi jonka päällä se makasi ja viestitti katseellaan: nämä ovat minun. Kisu yritti epätoivoisesti kiskoa narusta lempparileluaan Tikrua röykkiöstä. Antoihan Nana sen sitten Kisulle. Nanan elämä Kisu-kissan kanssa on ollut alusta alkaen sopusointuista ja nyt ne ovat ylimpiä ystäviä. Ne leikkivät ja nukkuvat yhdessä. Leikki on joskus aika rajuakin. Kisu menee sängyn alle tai parvekkeen kaislamaton alle ja naukuu leikkiin kutsuäänellä. Pää pistää maton alta, ja sitten mennään ympäri huushollia niin että kaikki matot ovat kurtussa. Kisu on oppinut Nanalta mattojen vetämisen hampailla, ja yleensä matot löytävät uuden paikkansa. Mikä parasta, niiden päällä voi nukkua makoisat unet! Ensimmäisinä päivinä Nana oli aivan sekaisin, kun luuli ettei mamma anna ruokaa hänelle ollenkaan. Mamma erehtyi antamaan ruuan ekana Kisulle, ja Nana juoksi päättömästi edes takaisin ennen kuin rauhoittui huomattuaan ruokaa kupissaan. Ainoat ruuan sieppaukset sattuivat ensimmäisen viikon aikana. Mummi unohti vahtia kinkkuvoileipäänsä, joten Nanuska sieppasi sen pöydältä ja ahmi sen tietysti. Keksit kokivat saman kohtalon. Varmuuden vuoksi Nana nousi pöytää vasten seisomaan ja tarkisti, olisiko siellä mitään syötävää. Tapa on jäänyt jo pois, kun mamma on vannonut ettei Nanan tarvitse koskaan enää nähdä nälkää. Nanalla ei ole ollut eroahdistusta ja mitään töllöntöitä se ei ole tehnyt. Se on pureksinut vain yhden cd-levyn kulman, mitään muuta se ei ole tuhonnut. Parina ensimmäisenä päivänä mamman piti kantaa Nana ulos lenkille ja lasinen ulko-ovikin oli jotenkin outo kapine, kun siitä ei voinut kävellä lävitse. Rappukäytävän portaat ylös mummin luokse Nana käveli itse parin viikon kuluttua. Kaikki oudot ovet pelottivat aluksi niin että mamman piti rauhallisesti jutustellen kantaa Nana ovista sisälle, mutta nyt se jo heiluttaa häntäänsä tutulla ovella. Kotona ei ovia voi sulkea, sillä silloin tulee paniikkikohtaus. Nanan täytyy aina varmistaa reitti ulos. Nana on ollut alusta asti sisäsiisti. Pari kertaa, kun se on innostunut reuhaamaan Kisun kanssa, on pissa tullut lattialle. Mamma vei virtsanäytteenkin tutkittavaksi, mutta ei siinä ollut mitään. Nanan karva on kasvanut ja muuttunut kiharaksi. Mamma on antanut Eforion-öljyä. Alussa iho hilsehti kovasti ja oli kuiva. Kävimme myös eläinlääkäritädin luona. Nanalla oli pahasti tulehtuneet anaalirauhaset ja se sai antibiootteja, jotka se otti kiltisti suuhunsa. Nana hoitaa pontevasti vahtihommia. Eritoten se vahtii Kisua. Parvekkeella sillä on oma korituoli, ja jos jokin koira eksyy liian lähelle Kisua, se päästää aikamoisen haukun. Koiria lukuunottamatta ohikulkijat saavat olla rauhassa. Nana on vielä varauksellinen ja suhtautuu vieraisiin epäluuloisesti. Mutta kun siltä on saanut luottamuksen osoituksena nuolaisun, ollaan ylimpiä ystäviä. Nana on myös tarkkailija. Alussa se saattoi istua pusikossa viisitoistakin minuuttia, kunnes reitti oli turvallinen mennä. Samoin se tykkää istua meluvallilla tietyn koivun juurella kivellä laskien liikennettä ja ohikulkevia koiria. Nana on vilkas ja pupujussit saisivat mieluusti kyytiä, sillä Nanalla on melko voimakas metsästysvietti. Kuljemme metsässä ja paikallisessa kotieläinpihassa päivittäin. Ensimmäisellä käynnillä pelkkä lampaan nouseminen makuulta haassa sai Nanan reagoimaan paniikinomaisesti. Nyt lehmä, hevonen, aasi ja possut eivät aiheuta ihmetystä ja saavat olla rauhassa. Sylissä Nana ei silti ole tykännyt ulkona olla, koska se ilmeisesti luulee että se viedään taas johonkin epämääräiseen paikkaan, mutta mamman vieressä ja jalkojen juuressa on kiva olla! Bussilla matkustaminenkin sujuu jo, kun mammalla ei ole ajokorttia. Tosin Nana ei ole vielä mennyt oma-aloitteisesti bussiin, vaan se on sylissä ja katselee joka matkustajan hyvin tarkkaan. Henkilöautoon se meni itse ensimmäisen kerran vasta elokuun lopulla. Koirienkin kanssa Nana oli alussa hyvin arka, mutta nyt se tutustuu jo rohkeasti aivan vieraisiin koiriin. Colliet ovat erityisesti Nanan suosiossa. Naapuritalon collien kanssa leikki sujuu parhaiten. Pienet koirat ovat myös Nanalle mieluisia. Se ei hauku, vaan tarkkailee ensin vähän matkan päästä mitä tuleman pitää. Ja sitten hypitään ja pompitaan. Nanalla riittää energiaa muillekin jakaa! Sanon Nanaa lahjaksi, sillä sitä se on elämässäni. Kiitämme kaikki P.A.D-tarhaa, Helenaa ja Miiaa arvokkaasta työstä. Leena, Nana ja Kisu ------------------ Pian on kulunut melkein vuosi siitä, kun rakas, pieni Nana-tyttömme saapui Espanjasta. Nana on jo täysin kotiutunut uuteen kotiinsa monenlaisten alkuhankaluuksien jälkeen. Ihanampaa koiruliiniä saa etsiä! Nana on todella suuri lahja minulle ja Kisulle. Olen opettanut Nanalle perusasioita ja olemme myös käyneet koirakoulussa. Nana kulkee hihnassa hienosti, pysähtyy, odottaa paikallaan mm. ruokaansa, istuu vieressä kiltisti, kun mamma pyytää. Joskus makupala pitää varmistaa työntämällä kuono mamman taskuun. Ensimmäinen käynti koirapuistossa onnistui aika mukavasti. Tosin Nana hiippaili mamman perässä nuuskien: mikä ihmeellinen paikka tämä oikein on! Mammaa se ei myöskään jättänyt näköpiiristä. Puistossa ei silloin ollut yhtään koiraa. Hetken kuluttua sinne ilmestyi kultainennoutaja ja muita, pienempiä koiria. Nähtävästi Nanuska tunsi olonsa hiukan tukalaksi, kun se kiipesi penkille istumaan ja murisi sieltä kavereilleen. Se istui paikallaan noin puoli tuntia tarkaillen koko ajan liikettä portilla, josta tulimme puistoon. Huomattuaan reitin turvalliseksi se kipitti portin luo ja istuutui paikalleen odottamaan mammaa. Myöhemmät vierailukerrat ovat sujuneet ongelmitta ja riehuttu on! Metsässäkin Nana on juossut vapaana. Ensimmäisellä kerralla mamma kerkesi jo hätäillä, mihin Nana oikein hävisi. Yllätys yllätys! Nana löytyi kotiportailta istumassa häntä heiluen. Mamma huokaisi helpotuksesta. Nana on myös löytänyt paikkansa laumassamme. Alkuun se vei Kisulta lelutkin tämän leikkiessä. Kiellot ja kärsivällinen opetus ovat tuottaneet tulosta: Nana antaa Kisun leikkiä yksin rauhassa paitsi silloin kun peuhataan yhdessä. Nanalla on tapana hakea kovasti hellyyttää työntämällä pää mamman kainaloon ja tökkimällä kuonolla käteen. Mamma sitten rapsuttaa ja hieroo Nanan köllötellessä maha kohti taivasta. Kisukin tulee samaan paikkaan kuin mustasukkaisena naukuen ja saattaa hypähtää mamman hartioille, missä on ollut pennusta asti turvallinen paikka. Kun mamma harjaa Nanaa, saattaa Kisu puraista Nanaa hännästä. Molemmat saavat yhtä paljon huomiota ja rakkautta! Bussissa matkustaminenkin sujuu jo ongelmitta. Nana tassutteli ensimmäisen kerran itse sisälle bussiin marraskuun lopussa, kun tuttu kuskisetä sanoi: tulehan Nana tänne! Samalla reissulla Nana myös tajusi, miten bussista päästään pois. Nana on ollut muuten terve, mutta tulehtuneet anaalirauhaset vaativat kolme antibioottikuuria. Myös korvapunkit on hoidettu. Nanan karva on tuuhea ja kiiltävä ja masussakin on jo paksu karvapeite. Se oli alkuun ihan paljas kuin pienillä pennuilla. Kameraa Nana pelkää yli kaiken. Siksi siitä ei ole paljon kuvia. Nana on nuuskinut häntä heiluen moista ihmeellistä laatikkoa, mutta kuvaaminen ei vieläkään kunnolla onnistu. Nanalla on myös siltakammo. Varsinkin kanavan ylittävä silta hiivitään puoleen väliin ja mamma kantaa lopun matkaa. Likakaivojenkin ohi Nana hiippailee matalana. Muutoin Nana on äärettömän reipas, sosiaalinen, oppivainen, iloinen ja energinen ja vaikka mitä. Voisin keksiä vaikka kuinka monta hyvää asiaa, joita olemme saaneet ja saamme vielä yhdessä kokea tässä pienessä, niin suuressa maailmassa. Kiitos siitä kuuluu myös PAD-tarhalle, Helenalle ja Miialle, jotka ovat mahdollistaneet tämän ihanan yhdessäolomme. Kiitoksin Leena, Nana ja Kisu ------------------ Kesä on kääntynyt jälleen syksyksi. Nana-tyttö on täysin omaksunut Leena-mamman ja Kisu-kissan perheekseen. Se oppii joka päivä uusia asioita. Niitä on opeteltu yhdessä edeten pikku hiljaa Nanan ehdoilla. Alkuun niin säikystä koirasta on tullut oikea vahtikoira! Jos mamma ei kuule jostain syystä ovisummerin soimista, hakee Nana hänet haukkuen paikalle. Koskaan ei voi olla varma siitä, minkälainen mörkö astuu ovesta sisälle. Varmuuden vuoksi pitää hiukan murista ja näyttää hampaita, jos tulija on tuiki tuntematon! Kuitenkin häntä heiluu vimmatusti! Viime kesänä sisareni tuli meille suoraan matkoilta. Nana ei päästänyt häntä sisään, kun ovesta sujahti ensimmäisenä pyörillä kulkeva matkalaukku. Nana haukkui, murisi suorastaan rähisten! Mamman avustuksella matkailija kuitenkin päästettiin sisälle. Toinen murina alkoi, kun uppo-outo täti otti Kisun syliinsä. "Meidän Kisua et vie!" päätteli Nanuska. Nana rauhoittui heti, kun huomasi tädin olevan ihan jees ja asettuvan tuttavallisesti kahvipöydän ääreen. Nukkumaan mennessä Kisu tallusteli yövieraan vuoteeseen. Nana piti vielä sillä hetkellä häntä uhkana kisulle ja kävi murisemassa sängyn vieressä. huomattuaan, ettei Kisu ollutkaan vaarassa, se rupesi rauhallisena nukkumaan mamman viereen. Mamma opetti Nanalle kännykän tuomisen sen soidessa. Nana oli erityisen innokas uudessa tehtävässään. Kerran kännykkä soi herätystä mammalle, joka kuorsasi täyttä päätä sohvalla eikä tietysti herännyt! Nana oli ottanut kuuliaisesti kännykän. Se olikin oikein hauska, soiva purulelu. "Kenellekäs sen veisin, kun mammakin vain nukkuu!" ajatteli Nana ja jyrsi kännyn pieniksi palasiksi. Onneksi SIM-kortti ja akku plus Nana säilyivät ehjinä! Mitään muuta Nana ei ole onnistunut tuhoamaan! Kengät, matot, kirjat yms. pysyvät ojennuksessa. Lelulaatikosta löytyy mm. oma kenkä, lapanen ja sukka. Nana on joutunut ennen hankkimaan ruokansa mistä milloinkin. Vieläkin meluvallin kiviaidalla istuva varis olisi oiva paisti! Sen nähdessään Nana päästää kimeän metsästyshaukun ja on heti valmis takaa-ajoon. Nyttemmin Nana antaa jo lintujen olla rauhassa. Myös pizzan tuoksu saa Nanuskan valpastumaan. Pizzerioiden portaat on joskus nuuskittava. Roskikset houkuttelevat myös tutkimusretkelle. Varsinkin roskapussit ovat mielenkiintoisia. Nykyisin roskakatokset voidaan jo ohittaa aika vaivatta. Nanalle on tyypillistä jatkuva tarkkaileminen. Esimerkiksi se ei kulje vieraalla lenkkipolulla eteenpäin, jos ympäristössä on epämääräistä liikettä, hajua tai ääntä. Talvella se päätti, että kotieläinpihaan johtavan tien varrella asuu mörkö. Lenkki pitää tehdä nurin päin. Nana melkein hiipii pelottavan kohdan ohitse. Joskus se "tekee stopit" ja ei lähde sellaiseen suunta, joka on vähänkin sen mielestä arveluttava. Meillä on ollut aikaa sopeutua outoihin tilanteisiin, koska mamma ja Kisu ovat Nanan kanssakulkijoita tässä elämän viidakossa. Kun mamma sanoo: "Hahaa, hahaa, hahaa! Mamma rakastaa, Kisua ja Nanaa, mamma rakastaa, myös koko maailmaa!" Nana nauraa niin, että hampaat näkyvät ja Kisu rupeaa kehräämään. Voiko ihanampaa hetkeä enää toivoa! Kiitos lentokummille Kiialle, ja Helenalle ja Miialle sekä PAD-tarhalle! Terveisin Leena, Nana ja Kisu

Takaisin