Norish kotona Suomessa

Lähdimme Norishin haku matkalle pitkän pohdinnan jälkeen junalla, koska matkaa Vaasasta kertyy ihan mukavat lukemat. Vaikka juna aikataulut ja Norishin tulo ei ihan ajoittunutkaan kohdilleen niin menihän se odottelu aika 4,5 h lentoasemalla näin jälkeen päin ajatellen ihan mallikkaasti:) Lennon piti olla Suomessa 02.45, mutta kellon viisarit näyttivät 04.30, kun Norish viimein saapui kolmen muun koiran kanssa turvallisesti maan kamaralle. Odotin kuvailujen mukaan arkaa ja pelokasta koiraa, mutta kukas muu se sieltä häkistä oli ensimmäisenä tulossa pois kun Norish. Naaman pesukin hoitui mallikkaasti. Päästihän se poika sitten vielä lentoaseman lattialle pissat ja kakatkin ja mamma pääsi heti siivous hommiin. Poika sai kyllä kokea aikamoisen rallin vuorokauden aikana, kun matkasi lentokoneella, bussilla, junalla ja autolla:) Vaasaan kun lopulta päästiin, niin käytiin ensimmäisenä haistelemassa vanhempieni kotona. Vanhempien Musti kissa ei kamalasti tykännyt uudesta tulokkaasta ja hävisi nopeasti paikalta:) Pihalla sitten tavattiin uusi asuin kumppani Kira rotikka, jolle Norish oli ensin vihainen, mutta josta on nyt jo muodostunut Norishin tukipilari ja paras kaveri. Poika on käytetty lääkärissä ja madot ovat saaneet myös kyytiä. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei kyllä monesti tule näin erikoisen näköistä kaveria vastaan. Coktaili karkea karvaista terrieriä ja jotain pitkä jalkaista:) Mutta erikoisen näköisellä koiralla pitää olla erikoinen nimi ja siksi päätettiinkin pitää nimenä Norish. Kaikki on sujunut malliikkaasti ja aika moista menoa päivittäin:) Kiittäen ja kumartaen, Janika, Vesa, Norish ja Kira. Vanha kertomus Norishista tarhalla Espanjassa.

Takaisin