Oliver kotona Suomessa

Hei, täällä Oliver, tai tuttavallisemmin Olli. Tulin Suomeen 10.9.07 samassa häkissä Jensenin kanssa, terkkuja vaan hänelle! Ensin en meinannut viitsiä lähteä häkistä, mutta kun uudet ystäväni kutsuivat minua, niinpä sitten kipaisin tulevan "ukkini" eteen selälleni ja aloitin tutustumisen. Uusi äitini Arja antoi minulle uuden kaulapannan ja niin lähdettiin kotia kohti. Automatka oli pitkä ja nukuin alkumatkan pää äitini sylissä. Tullessa ajettiin kuulema Savonlinnan kautta ja käytiin torilla kahvilla. Minulla riitti ihmettelemistä ihmisistä ja pikkulinnut olivat tosi röyhkeitä, nappasivat pitsapalan jalkojeni juuresta. Niinpä nykyisin huvittelenkin ajelemalla niitä. No niin, kotiin Tutjunniemelle tultiin iltapäivällä ja minua kävi ihmettelemässä yksi jos toinenkin. Ja minä ihmettelin niitä, kun sain niin mahdottomasti kehuja ja rapsutuksia. Minulle oli varattu oma pehmeä petikin, mutta sain myös nousta sänkyyn nukkumaan. Sain myös ison puruluun ja pari pientä vinkuvaa lelua, joita aluksi pelkäsin. Parin päivän päästä pääsin tutustumaan Tinoon, joka on musta labradorinnoutaja ja minun "mummin ja ukin" koira. Meistä tuli Tinon kanssa bestikset ja nyt on melkein joka päivä leikitty yhdessä. Minusta on hauska kirmata ympäri peltoa ja yhtenä iltana pääsin ajamaan jänistäkin, joka kyllä huijasi minut jäljiltään. En ollut siitä oikeasti kiinnostunut, kunhan vaan juoksin perässä. Tino asuu järven rannalla ja on ihan hupsu, kun menee uimaan tuonne kylmään veteen. Kävin minäkin jo sen verran kokeilemassa, että varpaat kastui, mutta jätänpä uimisen ensi kesään. Kimmo-iskän kanssa on kyllä kiva juosta suolla, kun siellä hyllyy ja vesi litsahtelee varpaiden välissä. Ja sen jälkeen pääseekin lämpimään suihkuun. Minä olen viihtynyt täällä tosi hyvin. Yksinkin olen opetellut jo olemaan, enkä enää pelkää, että kukaan ei tulekaan takaisin minun luokseni. Puruluita olen saanut jo monta ja lelujakin on tullut roppakaupalla. Minusta on kiva laittaa kuono kauppakassiin ja katsoa, onko siellä minullekin jotain herkkuja. Ja aina silloin tällöin onkin. Ruokakin riittää niin , ettei tarvitse Tinon kanssa siitäkään kinastella. Aluksi meinasin, että minä syön myös Tinonkin ruuan, mutta "mummi" oli toista mieltä. Enkä minä enää niin teekään, ihan sulassa sovussa nautitaan sapuskat. Pakkanen tuntui aluksi kamalalta, piti nostella tassuja tiuhaan tahtiin, etteivät kylmä ja kastu. Kuulema kohta pitäisi tulla vielä luntakin, jota en oikein vielä tiedä mitä se on, mutta jään odottamaan mielenkiinnolla. Ja Tino on kertonut, että kohta tulee joulukin ja silloin mekin saamme lahjoja, Yes. Kiitos Helena, kun laskit minut tänne Suomeen ja terkkuja kaikille tutuille. Terveisin Laulava lintukoira Olli sekä Arja ja Kimmo Vanha kertomus Oliverista tarhalla Espanjassa.

Takaisin