Okko (ent. Orcos) kotona Suomessa

Terveisiä syksyisestä Kuopiosta ja tässä hieman Okon kuulumisia. Okko on ollut meillä nyt lähes päivälleen 4 kuukautta. Kun pieni otus saapui elämäämme kesäkuun alussa, emme voineet aavistaa, miten täydellisen koiran olimme saaneet. Okko on sopeutunut perheeseemme hyvin ja on mitä rauhallisin kotikoira...suurimman osan ajasta. Pentumaisia piirteitä on vielä rutkasti jäljellä ja ne pääsevät oikeuksiinsa leikeissä, joihin Okko houkuttelee joko tuomalla lelun syliin tai "nikertämällä" (=puree pienesti etuhampailla, eli kirputtaa) hellästi hihasta. Ja kun leikkiin lähtee, se on menoa se. Joskus, jos Okko on sitä mieltä, että vietämme liian pitkiä aikoja tietokoneella, se hilautuu viereen ja alkaa järsiä pöydänjalkaa katsoen samalla haastavasti silmiin. Luonnetta tällä tyypillä totisesti on ja huumorintajua! Okko on sopeutunut hienosti yhteisiin pelisääntöihin ja tuntuu ymmärtävän asian puolesta sanasta ja uskookin, jos niin haluaa :) usein haluaa. Okko on kovasti kiinnostunut kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu ja sillä on olohuoneessa ikioma tähystyspaikka, josta se tarkkailee takapihalla liikkuvia oravia ja lintuja. Ulkona lenkkeily sujuu päivä päivältä paremmin, mutta erityisesti iltaisin, jolloin metsäneläimet ovat liikkeellä, vauhti lenkillä on melko kova. Mutta neljän kuukauden aikana kehitys hihnakävelyssä on ollut huimaa ja nyt jo aamulenkit Okko kulkee suurimman osan ajasta hihna löysällä vieressä. Okko on kaiken kaikkiaan varsin valloittava otus ja innokas oppija. Koirakoulussa olemme molemmat oppineet uusia taitoja ja toisten koirien ohituksetkin alkavat sujua varsin hienosti. Kaikken takkien taskunpohjat ovatkin täynnä nakinpaloja..Oli hämmentävää huomata, miten nopeasti Okko oppi kotikoiran tavoille, vaikka oli viettänyt tarhalla n. puoli vuotta. Sisäsiistiksi opettelu sujui melko hyvin, vaikka Okon ollessa yksin sohva sai useaan otteeseen antibiottipissikasteen. Sohva tuli kerrankin pestyä kunnolla ja getoff-sprayllä ja sohvan huolellisella vuoraamisella jätesäkein, sohvalle pissiminen unohtui muutamassa päivässä. Sen jälkeen sisäsiisteys on ollut hallussa. Erossaolo näkyi alussa juuri sohvalle pissimisenä ja muutaman kerran Okko jäi haukkumaan peräämme. Muutaman kerran oli myös selvää, että keittiön pöytätasoilla oli tallusteltu ja kenties tähystelty ikkunasta, että milloin mahdamme palata. Toistimme kuitenkin samat rutiinit jokaisen lähtökerran aikana ja ensimmäisen kuukauden jälkeen Okko jäi järsimään luita, eikä edes tullut ovelle katsomaan, kun sanoimme "Hei hei". Takaisin tullessamme se nukkuu rauhallisesti ulko-oven edessä ja koti on säilynyt ehjänä. Okko on tuonut elämäämme uskomattoman määrän iloa ja säännölliset kuntolenkit ovat kieltämättä tehneet hyvää myös omistajille. Koti tuntuu vieläkin enemmän kodilta, kun töistä ja koulusta tullessa pieni töpöhäntä heiluu vastassa. Okko tulee parhaiten toimeen narttujen kanssa ja haaveena onkin jossakin vaiheessa täydentää perhettämme toisella adoptiokoiralla. Täällä suunnalla Kuopiota siis asiat hyvin ja yksi koira on saannut onnelliset omistajat ja omistajat kaikesta päätellen onnellisen koiran. Kiitos kaikille teille, jotka toimitte tämän asian puolesta. Terveisin Okko, Henna ja Valtteri Vanha kertomus Okosta tarhalla Espanjassa.

Takaisin