OSKUN (ENT. LITTLEMAN) KUULUMISIA

Saavuin Suomeen Helsinki-Vantaan lentoasemalle torstain ja perjantain välisenä yönä (13.10.06) yhdessä kahden muun kaverini kanssa. Minua oli vastassa uusi isäntäni ja perheen tytär ja tuloselvityksien jälkeen pääsin vihdoin ja viimein uuteen kotiini Vantaan Myyrmäkeen. Uudessa kodissani minua odotti emäntäni ja uudet eläinkaverini; kaksi koiraa ja kolme kissaa. Kun pääsin sisään, marssin suoraa päätä perheen tytön sänkyyn nukkumaan ja toipumaan pitkästä matkastani.

Koira- ja kissakaverini ottivat minut aika hyvin vastaan. Kissojen kanssa teimme ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen; kiersimme kaikki toisemme kunnioittavan matkan päästä. Koirakavereiden kanssa piti pistää reviirit uusiksi; niinpä tein pari kertaa molemmat asiani sisälle ja kun sain oman reviirini merkittyä, on yhteiselo sujunut aika rauhallisesti; mitä nyt kissat ovat yrittäneet raapaista minua muutaman kerran kuonon päähän. Onhan se toisaalta kiva, kun on seuraa omasta takaa!

Koska yksi kissakavereistani muistuttaa kuuluisaa sarjakuvakissahahmoa Karvista ja itse muistutan Karvisen kaveria Oskua, niin sain uuden nimeni Karvisen koirakaverin mukaan. Tosin kissakaverini kohtelee minua huomattavasti kiltimmin kuin Karvinen Oskua! Olen siis uudelta nimeltäni Osku Oravala, koska intohimonani on lenkillä ollessani ajaa oravia takaa.

Olen ottanut perheessä ”omaksi ihmisekseni” perheen isän. Seuraan häntä kaikkialle, istun sohvalla hänen vieressä, nukun hänen jalkopäässään ja kuorsaan ja haisen kilpaa hänen kanssaan. Suhtaudun häneen ehkä liiankin ylisuojelevasti; lenkillä ollessamme huomautan jokaiselle, joka tulee mielestäni liian lähelle. Mutta olen niin onnellinen, kun olen saanut hyvän kodin täältä Suomesta! Osoitan kiitollisuuttani mm. pusuttelemalla ja heiluttamalla häntääni jatkuvasti. Minulla on kuulemma vastustamaton hymy!

Takaisin