Iita (ent. Paquita) kotona Suomessa

Iita lensi Suomeen marraskuun lopulla. Lentokentälle saapui laiha ja haiseva, hieman aran oloinen pieni koira. Ennen kotiinlähtöämme Iita söi ahmimalla hiukan kuivamuonaa ja nukahti sen jälkeen syliin. Kotiin päästyämme oli ensin vastassa toinen koiramme ja sen jälkeen suihku. Sitten Iita jo olikin kuin kotonaan, tutki hieman paikkoja ja tuli sitten kainaloon nukkumaan. Sisäsiistiksi oppimiseen meni n. kolme viikkoa. Iitalla on hyvin herkkä vatsa ja pihalle ehtiminen on joskus mahdotonta, joten Iitalla on kissojen tapaan oma vessanurkka kylpyhuoneessa.

Alussa Iita oli maaninen ruoan suhteen ja vaikka se on selvästi hellittänyt (sylkee välillä jopa pois vähemmän maistuvat raksut), tulee ruoasta yhä helposti riitaa koirien välillä. Koiramme ovat luonteeltaan aivan toistensa vastakohdat, mutta tulevat hyvin toimeen keskenään. Iita on vilkas sylikoira ja Dante on rauhallinen sivustakatsoja.

Iita rakastaa palloleikkejä, se on hyvä maalivahti ja koppari. Iltaisin on matot rutussa leikkien jälkeen. Yönsä Iita nukkuu sängyssä aivan kyljessä kiinni eikä päivisinkään mene monta sekuntia istahtamisesta kun Iita on jo sylissä. Iita rakastaa kaikkia ihmisiä (ja koiranpentuja), mutta jää myös ihan rauhallisesti yksin kotiin.

Iitasta on melkein mahdotonta saada valokuvia, sillä jos se ei tunge syliin niin sillä on niin kova vauhti päällä, että kuvissa näkyy korkeintaan hännänviuhahdus. Eipä uskoisi tyttöä 6-8 -vuotiaaksi. Puheeseen Iita reagoi hyvin. Tänne-kutsua se noudattaa salamannopeasti, eikä "alas pöydältä" -komentoakaan tarvitse kahdesti sanoa. Kaiken kaikkiaan Iita on elämäniloa poreileva, utelias ja todella kiltti pieni koiruus.

Kiitos Miialle ja Espanjankoirille!

Terv. Sari

Takaisin