|
Pelle alias Peludo tuli kotiin 9.marraskuuta 2006. Olimme jo jonkin aikaa miettineet ottavamme kaverin mäykkis rouva Inkulle. Mietimme ottaisimmeko pennun, kun siskoni sanoi miksemme ottaisi rescue koiraa. Vähän yllättäen saimme puhelun Espanjan Koirista Helenalta, ja eihän siinä juuri miettimistä ollut haluaisimmeko ottaa Pellen. Tietenkin meitä aluksi mietitytti millaisia nuo espanjan koirat ovat asuttuaan tarhoissa ja kadullakin pitempiä aikoja. Mutta uteliaisuus vei voiton ja riemu siitä, että yksi koditon rassukka saisi hyvän kodin. Kentälle tuli Pellen kanssa yhtäaikaa kaksi muutakin kodin saanutta. Pelle oli yllätyksemme pienempi kuin se oli näyttänyt kuvassa. Siltä oli karvat ajeltu ja kovin hoikassa kunnossa, ja kokoajan se kynsi itseään, mutta syliin se piti heti saada. Matka Helsingistä kotiin pohjoiseen Kemin ja Tornion välimaastoon meni hyvin. Pelle oli tosi rauhallinen autossa ja nukkui melkein koko matkan. Kotona olimme varustautuneet Pellen tuloon ottamalla kaikki matot pois lattioilta, koska arvelimme ettei se ole kuitenkaan sisäsiisti. Inkku rouva tuli vasta illalla mummolasta, kun Pelle oli saanut päivän tutustua uuteen kotiinsa. Aivan selvästikin Pelle oli ollut joskus kotikoirana. Parissa viikossa se oppi sisäsiistiksi, muutamaa vahinkoa lukuunottamatta. Hihnassakin käveleminen meni hienosti, ei vetänyt ollenkaan! Pellen turkki ja iho oli tullessa tosi huonossa kunnossa. Kotiin päästyä vein sen heti pesulle ja lian alta paljastui parikin kohtaa selästä, jossa iho oli kasvanut kaiken lian ja karvojenkin päälle. Kävimme myös eläinlääkärillä parin päivän sisään ja kunnon loishäätö kuuri varalta molemmille auttoi ja pian loppui jatkuva raapiminen. Inkku ja Pelle tulivat hyvin toimeen keskenään. Aluksi oli pientä mustasukkaisuutta Inkun taholta, se oli tottunut olemaan perheen ainoa vauva :) Mutta Pelle osoittautui todelliseksi herrasmieheksi. Se ei haasta ollenkaan riitaa ja tulee erinomaisesti toimeen myös muiden kohtaamiemme koirien kanssa. Pelle ja Inkku nukkuvat molemmat sängyssä. Heti ensimmäisenä iltana Pelle sai itse valita minne laittaa nukkumaan ja sinne makuuhuoneeseen se hipsutteli muiden perässä. Aluksi Pelle muutaman kerran yritti kiikkua pöydille varastamaan ruokaa ja oli mahdoton kerjäämään, mutta sekin loppui viikon sisään. Parina ensimmäisenä päivänä äristiin kovasti luiden ja lelujen perään, saimme pari kertaa hampaistakin. Luimme ohjeita internetistä miten asiaan pitää suhtautua ja siellä kerrottiin, että syynä on luultavimmin vain se, että koira pelkää kaikkea uutta ja ei vielä luota. Eli koira ei ole agressiivinen vain peloissaan! Se oli itselle helpotus ja kun oma mielikin rauhoittui, niin parin päivän sisällä Pellekin havaitsi että turha jännitys oli poissa ja kaikki alkoi mennä paljon, paljon paremmin. Ongelmaa tuotti enään ainoastaan Pellen vatsavaivat. Se oksenteli usein ja joskus oli niin kipeä, että ihan vaikersi ääneen. Lääkekuuri erityisesti suoliston hoitoon ja eläinlääkärin määräämä herkän vatsan ruoka tehosivat nopeasti. Pelle joutuu varmaan syömään sitä ruokaa jatkossakin, mutta vatsavaivoja ei enää ole ollut. Se muuttui myös parantumisen myötä vielä entistäkin iloisemmaksi. Pelle on reipas lenkkeilijä ja on aivan ihana nähdä miten se riemuissaan “pomppii” hihnassa alkumatkan. Palloa se jaksaa hakea vaikka miten kauan. Se on oppinut istumaan ja kohta antamaan tassuakin makupalan toivossa. Turkin hoito, kynsien leikkuu ja silmien putsaus sujuu hyvin. Vaikka itse kampaus ei välttämättä olisi niin mukavaa, niin se nauttii läheisyydestä ja siitä, että sitä kosketellaan. Sillä on myös hauska tapa "jutella" örisemällä kun sitä rapsuttaa ja puhuttelee. Autossa Pelle on oppinut upeasti matkustamaan turvavöissä takapenkillä. Saunassakin on käyty ja takana on myös ensimmäinen hiihtolenkki Ylläksellä. Pelle sai juosta irti eikä se mihinkään lähtenyt, Hienosti se huolehti mihin menin ja vilkuili vähän väliä taakseen seuratessaan minua. Kotona se on myös jatkuvasti perässä ja vaihtaa nukkumapaikkaa sen mukaan missä itse olemme, jopa vessaan pitää päästä mukaan. Vieraat ihmiset joskus vähän ujostuttaa ja se tulee raapimaan reidestä, että ottaa syliin. Kaikenkaikkiaan erittäin hyvin on mennyt ensimmäiset 5 kk. Pelle on muuttunut vähän arasta ja apeasta koirasta iloiseksi pikku koiraksi, joka on oppinut jo luottamaan meihin hyvin. Alussa se tuntui katselevan vain jonnekin kaukaisuuteen, mutta nyt sen silmissä on jo ihan erilainen pilke ;) Ei uskoisi että se on ollut meillä vasta niin vähän aikaa! Kiitokset Espanjan Koirille ja Helenalle Terveisin, Pelle, Inkku + Susanne ja Jari |
Takaisin