PELUSA (nykyään Nuppu) kotonaan Suomessa





Uusi kuva Nupusta kotona joulukuussa 2006

NUPPU

Puoli vuotta on mennyt siitä, kun Nuppu kesäkuun 3. saapui meille. Tämä aika on muuttanut Nuppua paljon, mutta on myös asioita joita Nuppu ei voi vieläkään sietää. Kynsien leikkaus ja turkin harjaus ovat niitä juttuja joita meidän täytyy vielä harjoitella. Esimerkiksi takkua selvitellessä muuten niin hurmaavasta Nupusta tulee kiukkuinen tyttö. Pientä varovaisuutta on vielä jäljellä ja kovat äänet ja äkkinäiset liikkeet säikyttävät.

Muuten Nuppu on hurjan innokas ja vikkelä pallon noutaja ja sähäkkä pihalla kurvailija. Pienen juoksu hepulin saaminen pihalla tuntuu kuuluvan joka päiväiseen rutiiniin. Kaiken toiminnan lomassa syli on silti Nupulle se paras paikka. Hän viihtyy pitkiäkin aikoja jalkojeni päällä maaten ja tarkkaillen puuhiani. Jos vaikkapa näin tietokonetta näpytellessäni en aina huomaa rapsuttaa, niin kohta pieni kuono tönäisee kättäni.

Nuppu kaipaa paljon seuraa. Hän ei viihdy toisten koirien kanssa ulkonakaan puuhastellessa, jos siellä ei ole ihminen mukana. Alussa Nupulla oli mielestäni aika kummallinen ja myös tietyllä tavalla hassukin tapa. Hän ei astunut kynnyksen yli sisään tai ulos ennen minua. Ajatteli varmaan että lähetetään tuo emäntä ensimmäisenä vaaraan jos jokin vaikkapa vaanii tuolla oven takana. Mutta nyt siitä on päästy yli ja ovista kulkeminen sujuu vikkelämmin. Tämä alku on ollut Nupun kanssa aivan ihanaa aikaa ja toivon että meillä on vielä mahdollisimman monta vuotta tätä yhteistä elämää edessä.

Haluan vielä kiittää Miiaa ja Helenaa sydämeni pohjasta siitä hienosta työstä, jota he tekevät kaltoin kohdeltujen koirien hyväksi. Ja suuret kiitokset siitä että sain antaa Nupulle, ystävälleni, kodin.

Takaisin