21.6.

Huhti-toukokuun vaihteessa Torreblancan asuinalueella havaittiin pentuja imettävä valkea, keskikokoinen koira, joka arkana puikahti ryteikköön. Lähistöllä käynnistyi niihin aikoihin maantieprojekti ja kaivinkone alkoi myllertää maastoa. Kyselin työmaan vartijalta oliko hän sattumoisin nähnyt emän ja jonkin ajan kuluttua sain tiedon, että se oli nähty kuljettamassa pentunsa toiseen paikkaan. Tarkempia tietoja hän ei kuitenkaan pystynyt antamaan. Päivittäin jätetty kuivamuona käytiin kuitenkin syömässä.

Yhtenä päivänä vartija ilmoitti, että kaupungin rankkuri oli käynyt paikalla. Soitin välittömästi kunnalliseen koiratarhaan ja pääsin puhumaan Augustin -nimisen rankkurin kanssa. Asuinalueelta oli tullut soittoja 4-5 koiran koiralaumasta joka vietti aikaansa työmaan liepeillä: työmiesten eväistä oli mukavaa saada jotakin suuhunsa. Koirat ottivat mielellään päivätorkut tien varrella olevan Johanneksen leipäpuun varjossa.

Kerroin rankkurille pennuista ja aloimme etsiä pesää koirien lepopaikan lähettyviltä. Sitä ei löytynyt, mutta kuivan ryteikön lomassa vilahteli valkoinen emä. Tuntui kuin se olisi tarkoituksella johdattanut meidät väärään suuntaan. Pentujen kohtalo mietitytti ja illansuussa palasin paikalle. Koska pennuille ei olisi ollut juotavaa vettä sillä puolella tietä missä olin rankkurin kanssa etsinyt, menin tien toiselle puolelle. Helppokulkuinen polku vei alas pienelle purolle joka oli tiheän kasvillisuuden peitossa. Polun päässä oli pikkuriikkinen aukea jonka ruoho oli tallattu. Sieltähän pennut löytyivät: kolme terhakkaasti temmeltävää vesseliä, arviolta 2 kk ikäisiä. Arat pennut katosivat heti ryteikköön.

Seuraavina päivinä kävin paikalla jättämässä kuivamuonaa pennuille. Yksi niistä – valko-ruskea täpläinen – uskalsi tulla varovaisen välimatkan päähän. Sisarusten kimakat varoitusmerkit ryteiköstä kuitenkin saivat rohkean pennun piiloutumaan hetken kuluttua. Kuivamuona ei ollut niille riittävän houkutteleva. Hain SOSilta puisen kissanpyydyksen ja sain Kimiltä 5 min pituisen pikakoulutuksen sen käyttöön. Syötiksi paistoin kaksi pakettia nakkeja. Rasvaisten makupalojen tuoksu oli pennuille vastustamaton. Niitä maisteltiin innokkaasti ensimmäisenä iltana, ylöspäin epäluuloisesti vilkuillen. Ihmisen läheisyys pelotti hirveästi mutta herkkupaloja ei voinut mitenkään vastustaa. Pyydykseen ei sentään vielä rynnistelty.



Seuraavana “nakki-iltana” ei muuta tarvittukaan: kun herkullinen nakkien tuoksu levisi ryteikköön, kaksi pennuista tuli juoksujalkaa esille. Ja saman tien toinen niistä oli pyydyksen sisällä. Kaikki kävi niin nopeasti että hännänpää jäi pikkuisen väliin kun ansan luukku loksahti kiinni. Koska narua kuitenkin vedettiin käsin, siinä ei käynyt mitenkään. Ja sitten nopeasti autoon ja koiratarhalle pennun valittaessa suureen ääneen menetettyä vapauttaan. Eddie PADin koiratarhalta oli suurenmoinen ja lähti kesken Englanti-Ruotsi jalkapallo-ottelun hoitamamaan pennun majoituskysymystä. Pentu osoittautui tytöksi ja sai nimekseen BELLA. Nyt täytyy yrittää saada kiinni kaksi muuta pentua ja niiden emä, ja löytää niille hyvät kodit Suomesta.



Terveiset kaikille koiraystäville Fuengirolasta.
Meri Hallamaa, Aurinkorannikon Eläinten Ystävät

Sunnuntai 25.6.06

Kävimme Virvan kanssa Torreblancan pusikossa katsomassa vielä vapaina olevia pentuja. Ne tulivat varovasti ryteiköstä ja mutustelivat muutaman nakinpalan. Juttelimme niille pehmeästi, että alkaisivat tottua ihmisten ääniin. Nälkä ei tainnut olla kovin suuri edellisiltaisen nakkiannoksen takia, joten Chico- poika (valko-ruskea) ja Pancho (jonka sukupuolesta ei ole tietoa) palasivat pian piilopaikkansa. Päätimme, että iltaruokailu oli jätettävä pois, mikäli aioimme saada pennut kissaloukkuun. Nopeasti kasvavilla pennuilla alkaisi pian olla tarve lähteä tutkailemaan ympäristöä laajemmalti, ja maantie on uhkaavan lähellä.



Tien toisella puolella, Johanneksen leipäpuun varjossa, oli koko kulkukoirakatras. Koirat lähtivät arkoina pois kun vein pussillisen kuivamuonaa vanhaan ruokintapaikkaan puun lähellä. Virva tunnisti yhden koirista Nellan pojaksi. Nella oli viime vuonna talteen otettu naaras jolla oli 7 vastasyntynyttä pentua. Pennut hoidettiin ja adoptoitiin Suomeen. Mutta yksi lapsi Nellan aiemmista pentueista asustelee kulkukoirana Torreblancassa. Ilmeisesti tämä Nellan poika on Bellan ja Panchon isä, sillä yhdennäköisyydestä ei voi erehtyä.



Vein Virvan kotiinsa, suuntasin matkani PADin koiratarhalle Bellaa katsomaan. Eddie otti sen ulos sisä-aitauksesta joka sijaitsee pienessä varastohuoneessa. Bella sai hihnan kaulaansa ja vein sen ulkopuolella olevalle kujalle jaloittelemaan. Hihna tuntui oudolta, ja ihmisen kanssa käveleminen ylipäätään, mutta pentu oli tyytyväinen kun sai taas pienen kosketukseen ruohoon ja kuiviin kaislanlehtiin. Kyllä se tästä vielä hyväksi muuttuu...

Terv. Meri

Keskiviikko 28.6.06

No niin, tänään saatiin jotakin aikaiseksi Virvan kanssa: Chico pyydykseen. Olimme valmistelleet tätäkin vaihetta jo muutamana päivänä. Valitettavasti Panchosta ei elonmerkkiä. Eilen aamulla se vielä vilahteli pusikossa mutta ei tänään. Chico saatiin kiinni noin klo 15.30 ja 16 välillä, menin uudestaan noin klo 19 eikä Panchoa näkynyt silloinkaan. Jätin ruokaa ja menen uudestaan aikaisin huomenaamulla.

Chico tuli näkösälle ja aika lähelle melkein heti kun kuuli meidän tulleen paikalle. Katseli ryteikóötä miten virittelimme pyydyksiä. Juttelimme sille koko ajan pehmeästi ja ääntelin sille niin kuin olen tehnyt joka kerta kun olen käynyt pentuja katsomassa. Meillä oli mukana 2 hakkiä ja molemmat viritettiin Virvan valmistalla erikoisen hyvällä jauheliha-riisi sekoituksella. Sitä ei Chico voinut mitenkään vastustaa kun eilisaamuinen nakkiannos oli hyvin pieni, muutama pala vain. Arvelimme Virvan kanssa että maidonsaanti on lopuillaan. Emää ei ole näkynyt koko aikana, saattaa a) piileskellä ryteikössä tai b) käydä harvakseltaan hoitelemassa pentujen ruokinnat.



Chico ei edes inahtanut kun luukku meni kiinni. Oli tosi kiltisti ja käyttäytyi upeasti kun tultiin mun pihalle. Joi vettä, söi, jaloitteli, ja nuoleskeli meidän käsiä ja Virvan jalkaakin. Tosi upea luonne, rauhallinen kuin mikä ja ilmeisesti ymmärtää että ei ole mitenkään vaarallista olla ihmisten parissa. Matkalla PADiin pikkuisen protestoi mutta oli sitten taas hiljaa kun häkin raosta sitä pikkuisen koskettelin. PADissa Bella olin ikionnellinen veljensä tavattuaan ja nuoleskeli sen korvaa ja kuonoa innokkaasti. Chico kauhean hämmästynyt eikä oikeastaan reagoinut mitenkään, antoi Bellan nuolla korvaa kaikessa rauhassa ja istuskelivat sitten vierekkäin. Ihan hyvä juttu että pääsivät taas toistensa seuraan. Kun nyt vain Pancho löytyisi.



Terv.
Meri