Pepon kotona Suomessa

Pepon saapui Suomeen Erkin päivänä 18.5. Tällä ”turjuksella” ei ollut paljoakaan tuuheasta turkista jäljellä. Kaveri oli nimittäin meille lähetetyissä kuvissa pitkä- ja tuuheaturkkinen, mutta kone oli tehnyt selvää punkkisesta ja hoitamattomasta kuontalosta. Niinpä lentokentälle saapui beige-harmaa sänkinen veijari, jonka pystyi mahdottomasta hyppimisestä tunnistamaan samaksi kaveriksi kuin videopätkässä. Automatka Etelä-Karjalaan aamuyön tunteina meni suht`mukavasti etupenkillä lepäillen. Uudessa kodissa Lappeenrannassa kuorsasi autuaan tietämättömänä tuleva koirasisko Edith. Kaverusten tapaaminen, kesken Edithin unien, oli ystävällinen; molempien hännät huiskasivat puolelta toiselle ja nuuskiminen vaikutti hyväksyvältä. Edith paineli jatkamaan keskeytyneitä uniaan, mutta Pepon-herra oli tarmoa täynnä (rauhoittavan lääkityksen alaisena…), ei puhettakaan lepäämisestä saati nukkumisesta. Joten aamulenkille uuden kotikaupungin kaduille klo 05.00. Auringon sarastaessa, hiljaisilla kaduilla kulkiessamme ihmettelin, miten hienosti Pepon käveli hihnassa. Alkuun arastellen ja hieman pälyillen, mutta jouhevasti ja sulavasti. Lieneekö ollut kotikoirana joskus? Ensimmäinen päivä oli sähläämistä, Pepon ei osannut rauhoittua, vaan säntäli, hyppi ja käveli kahdella jalalla yrittäen napata pöydiltä milloin mitäkin suuhun pantavaa. Ruoka maittoi ja omien lisäksi oli mennä hieman rauhallisemman ”siskonkin” sapuskat. Makupaloja ei voinut kädestä antaa, sillä hampaat louskahtivat siihen malliin, että hieman hirvitti sormien puolesta. Lenkeillä kaveri oli kuin eri mies- rauhallinen ja hillitty. Yö meni sitten mukavasti lattialla nukkuen; uusi pehmustettu kori ei ollut mieleen. Vähitellen kaveri alkoi rauhoittua, yltiöpäinen riehkaaminen sisällä lieveni. Aloitimme ”koirakoulun”, tarkoituksena opettaa hieman itsehillintää ja istu-käskyn tarkoituksen. Kouluttaja oli äimänä, sillä tulokas oppi hyvin nopeasti, mitä kannattaa tehdä, kun kuuluu ”istu”- takapuoli lattiaan ja heti palkinnoksi nakkipala. Kaveri nauttii koulutustuokioista-ja nakkipaloista…Itsehillintä on parantunut hurjasti, vaikka vieläkin toisinaan Edithin makupalat ovat vaarassa joutua Peponin suuhun. Pepon ei kuitenkaan nappaa enää toisen suusta roikkuvaa herkkua. Nykyään osataan jo ”tänne”ja ”paikka”-sanat. Tästä on hyvä jatkaa. Vieläkö saisimme hänet ymmärtämään, että jokaista mattoa ei tarvitse ”merkata”… Edith ja Pepon tulevat toimeen keskenään, tosin Pepon on mustasukkainen, kun Edithiä silitellään ja hyvitellään. Pepon yrittää väkisin työntää itsensä Edithin ja ihmisen väliin. Peponilla on myös tarve mielistellä ja alistua ihmiselle menemällä selälleen joka kerta. Tämä kaikki johtunee aikaisemmista kokemuksista ja hän pelännee hylkäämistä. Toisaalta Pepon yrittää selällään makaamalla ja ”marmattamalla” saada Edithistä leikkiseuraa. Onpa rouva joskus innostunutkin nuoren herran kanssa temmeltämään. Mökillä Pepon on elementissään, ottaa hengästyttäviä spurtteja, astelee puumamaisen notkeasti ihmisten perässä ja seurailee ”siskonsa” makkaranpiilotusoperaatioita takavasemmalla- tällä kaverilla ei makupalat kätköihin asti ehdi…Pepon näyttää nauttivan mökkeilystä. Turkkikin on tuuhentunut kolmen viikon aikana reilusti. Tosin näillä keleillä lyhyempi versio lienee espanjalaisellemmekin mieluisampi. Nyt on pitkä kesäloma aluillaan. On aikaa tutustua kunnolla, luoda luottamuksellisia suhteita ja harjoitella hyviä käytöstapoja. Aurinkoista kesää! T. Pepon ja Edith sekä muu poppoo

Takaisin