Robi kotona Suomessa

Robi Luttana Nuhinainen on osoittautunut aivan ihanaksi pikkuiseksi pojaksi!

Robi saapui Suomeen Helenan mukana 11.7.2007 ja on siitä lähtien ollut äärettömän tärkeä osa perhettämme.

Hetki lentokentällä oli hämmentävä, poika oli niin erinäköinen kuin kuvissa, niin pieni ja suloinen ja kiltti ja... kertakaikkisen ihana!

Pirteänä poitsu kurkisteli lentoboksista ja häntä heilui villisti kun Helena tuli päästämään pois. Kiltisti Robi istui ja odotti että äiti sai pannan kiristettyä sopivaksi ja ensiohjeet Helenalta, sitten olimmekin valmiita lähtemään kohti Kotkaa, ja kotia. Robi lähti mukaamme kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia, autoonkin hyppäsi pelkääjän paikalle ennenkuin ehti kissaa sanoa :)

Kotimatka alkoi edelleen typertyneissä tunnelmissa, Robin "isäpuolen" kanssa vain hymyilimme idioottihymyä ja tuijotimme tätä ihmeellistä otusta, jota oli niin odotettu ja kaivattu. Ja nyt yhtäkkiä se istuikin siinä sylissäni, katse tiukasti eteenpäin suunnattuna :)

Puolivälissä matkaa pysähdyimme nostamaan jalkaa ja loppumatkan Robi nukkui pienenä myttynä sylissäni. Kotona odotti kissaherra Matti-Pekka, jonka suhtautumista uuteen tulokkaaseen jännitin aika paljon. Mutta kaikki meni tällakin saralla hienosti, molemminpuoliset nuuhkasut vaihdettiin ja vähän tuijoteltiin puolin jos toisin. Tässä vaiheessa kello taisi olla jo neljä aamuyöllä, joten oli aika nukkua muutama tunti.. Kovin pitkiä unia ei tosin malttanut ottaa kun piti hämmästellä koko porukan toisiaan ja lähteä aurinkoiseen aamuun haistelemaan Kotkan ruusujen tuoksuja.

Nyt kun kotiutumisesta on kulunut jo parisen kuukautta, olemme tutustuneet toiseiimme kunnolla ja -äitini sanoin- liimaantuneet Robin kanssa yhteen. Varmaan menneisyydestään johtuen Robi leimautui minuun välittömästi niin paljon, että piti vessaankin seurata. Nyt on sentään jo vähän luottamus kasvanut, että ei se äiti mihinkään lopullisesti katoa, vaan kotiin voi jäädä kissan kanssa kaksin ilman huolta ja itkua. Tosin vahtivietti on aikamoisen suuri, rappukäytävän ääniä pitää haukkua ja kaikkia muita epämääräisiä ääniä "uffailla". Muutenkin Robin äänenmuodostus on aiheuttanut hervottomia naurukohtauksia, edellä mainitun uff-uff-äänteen lisäksi riemastumista täytyy ilmaista au-au-au-auuuuuu-huudolla. Yritä siinä sitten pysyä vakavana :)

Kissan kanssa yhteiselo on edelleen ok, mitä nyt välillä tulee pientä kinaa ruoka-aikana ja täytyy vähän näytellä hampaita kun kissa hermostuksissaan lyö pyllylle. Mutta salaa taitavat toisistaan kuitenkin tykätä. Toivejatteluako? =) Lenkillä monille itseään suuremmille otuksille Robi tahtoo kielloista huolimatta rähistä, nyt tosin jo koulutus on vähän tuottanut tulosta ja välillä muiden koirien ohitus sujuukin jo ihan mallikkaasti. Lisäksi tuo hauva on niiiiiin fiksu, että se osaa istua lenkille lähdettäessä kun pantaa laitetaan kaulaan. Ainakin joskus. Ehkä. Jos huvittaa. :) Leluilla Robinson ei oikein osaa leikkiä, palloa tai keppiä jos heittää niin sitä vaan tuijotetaan että häh. Parhaita ystäviä kotona ovat kuitenkin Ronsu sekä Dennis-delfiini-pehmolelut, joita pitää aina riemastuksissaan retuuttaa ympäri kämppää niin että sisukset vaan lentelee. Tämä hauva muuten katselee myös tv:tä; luonto-ohjelmat ovat suuressa suosiossa!

Kesän aikana Robi on viettänyt aitoa suomalaista kesäelämää mökkeillen, ja tästä Epsanjan tulokkaasta paljastukin vallan ilmiömäinen veneilijä. Muutenkin kaikki kulkuvälineet ovat suuressa suosiossa, bussissa ja autossa on Robin mielestä tunnelmaa.

Talven tuloa jännitetään ja suunnitellaan jo koiruuden talvivaatetusta; masun alus kun herralla on ihan kalju niin jotain lämmikettä lie paras pistää päälle pakkasilla.

Kertoillaan taas kuulumisia myöhemmin!

Tässä samalla tahdon kiittää Helenaa ja koko EK:n porukkaa Robista, samoin kuin yhteistyökumppaneita Espanjan päässä. Kiitos upeasta työstänne!

Robi vuffailee myös terkut kaikille koirakavereille sinne Espanjan lämpöön sekä kuljetusboksikaverille ja toivoo tyttöystävänsä Lolin saaneen myös hyvän elämän uudessa perheessään :)

Terkuin: Veera ja Robinson


Vanha kertomus Robista tarhalla Espanjassa.



Takaisin