RUFE (Nykyisin Perro)

Perro maaliskuussa 2006: Rufe (nykyään kutsumanimeltään Perro), saapui 3.3.2006 meidän koiraperheeseen kahden vanhemman narttukoiran kaveriksi. Lentokentällä pieni koira oli hiukan hämmentynyt tilanteesta. Kamalasti ihmisiä, hässäkkää ja pitkä lentomatka takana. Perro lähti kuitenkin luottavaisena ja urheasti seuraamaan uutta emäntäänsä läpi jään ja pakkasen kohti uutta omaa kotia. Perro rakastaakin ihmisiä ja huomiota, koirakavereidenkin läheisyys tuo turvallisuuden tunnetta. Aina pitää päästä jonkun kaverin läheisyyteen pötköttämään. Sopeutuminen laumaan on sujunut hyvin. Poika on ollut todella reipas. Kodin rutiinit ja säännöt hän on oppinut nopeasti. Lumessa Perro peuhasi jo muutaman päivän päästä kotiutumisesta, kuin vanha tekijä, kylmyydestä huolimatta. Saimme siis todella ihanan, sopeutuvaisen, fiksun ja filmaattisen uuden ystävän. Perro lokakuussa 2007: Perro pieni positiivisuuden ilmentymä on tuonut tämän puolentoista vuoden aikana paljon iloa elämään. Luonteeltaan avoin, energinen, ennakkoluuloton ja leikkisä koira on ollut juuri sellainen persoona, jollaisen toivoinkin kohtaavani. Paljon olemme ehtineet kokea ja touhuta yhdessä, Perro on ollut kaikessa täysillä mukana. Perron lempiharrastus on viehejuoksu. Pieni pippurinen koira nostaa kovan äläkän jo sähköpupun nähdessään ja päästessään vieheen perään hän ajaa kuin suurempikin metsästyskoira. Harrastuksiin kuuluu myös agility, josta pikkumies on suoriutunut loistavasti, ohjaajan taidoissa olisi taasen enemmänkin hiomisen varaa ;) On hieno katsoa kuinka Perro nauttii päästessään toteuttamaan itseään tässä vauhdikkaassa lajissa. Perrolle nousee aivan spesiaali tarmokas ilme naamalle agiradalle päästessään. Pitkät metsälenkit vapaana ollen kuuluvat päivittäiseen ohjelmaan ja verijälkeä teemme ihan vain amatööripohjalta koiran aistien iloksi. Perro on miellyttämisenhaluinen, skarppi ja hiljainen koira, se ei hauku kotioloissa koskaan. Mutta jos orava tai pupu sattuvat näköetäisyydelle, kajahtaa sellainen sotahuutokiljunta että luulisi kyseessä olevan suurempikin hätätilanne. Saman kiljunta hivelee kuulohermoja myös silloin kun Perro tapaa pitkästä aikaa tutun ihmisen. Kotisohvalla voi tuhista tyytyväisenä, kunhan pääsee mahdollisimman lähelle ihmistä lepäämään. Ja pääseehän hän. Mieluiten on päästävä vielä peiton alle, vaikka olisi kuumat kesähelteet. Meille kuuluu siis pelkkää hyvää ja aika-ajoin sitä vieläkin pysähtyy miettimään kuinka hyvä tsäkä minulla kävi, että Perro päätti muuttaa juuri minun perheenjäseneksi kylmään pohjolaan :) Terveisin Sanna, Beetta, Nella sekä Perro

Takaisin